Lymfoomaa sairastava Janita Lukkarinen on kertonut julkisuudessa pitkästä aikaa kuulumisiaan.

Hän joutui saattohoitoon vuodenvaihteessa, palasi sieltä saattohoitoon kotiin, mutta on tässä välissä ehtinyt jo käydä sairaalahoidossakin.

-Kuten varmasti useimmat teistä muistavat, sain alkuvuodesta tosi rankat kortisonihoidot, jotka menivät hieman överiksikin, eikä hoitoa pyynnöistäni huolimatta lopetettu, painoa kertyi lähemmäs sata kiloa. Koin etten ollut omassa kropassani ja kärsin tuosta todella paljon. Kun ymmärsin tilanteen vakavuuden, tuosta alkoi todelliset terveydelliset vaivat syövän päälle, Janita kertoo.

Hän sanoo päässeensä kotihoitoon oltuaan loppu jatkuvaan kortisonirumbaan.

-Vaadin päästä pois, koska tilanteeni ei siellä (saattohoitokoti Terhokodissa) ollessa muuttunut omalla tavallaan oletetusti, eli en nukkunut pois, kuten oli ennustettu tapahtuvaksi jo vuodenvaihteessa.

-Nyt olen siis kotona saattohoidossa, tietenkin sairaalareissuja on kertynyt matkan varrelle, mutta mikä tärkeintä, pääsin lähemmäs lähimmäisiäni, vaikka tämä kaikki on tietenkin heille todella raskasta nähtävää, mutta mikään ei silti korvaa yhdessä vietettyä aikaa, Janita kertoo.

Hän sanoo viettäneensä hiljaiseloa, koska elämä on koostunut oksentamisesta, nukkumisesta ja järkyttävistä kivuista, joita hän ei ole halunnut jakaa.

Janitaa harmittaa hänen saamansa arvostelu ja kielteiset puheet.

-Tuskani on aitoa, se on kuin helvetti, ja silti muutamat kipeät yksilöt kehtaavat vääristellä sanomisiani jatkuvasti. ”Olen saamassa vielä hoitoa, joka minut parantaisi”, isääni oli onniteltu näin. Miettikää sitä sydänkipua, jota tästä aiheutui, kun ihmiset ovat niin kipeitä päästään, eivätkä jätä edes kuolemaa tekevän lapsen-tyttären-siskon perhettä rauhaan, vaan keksivät jatkuvasti uusia kipeitä valheitansa, Janita tuhahtaa.

-Jokainen meistä on jonkun lapsi, vaikka et kiusaamisellasi satuttaisi kohdetta, niin sivulliset uhrit voivat kärsiä. Ja tämä on niin alhaisinta.

Janita sanoo ympäröineensä itsensä nyt vain positiivisuudella.

-Sain tänäänkin kuulla, kuinka taistelija olen. Olen selättänyt painon sadasta kilosta takaisin melkein omiin mittoihin syöpää sairastaessa, kuinka taistelija olen, kun olen kävellyt saattohoitokodista jo kerran ulos, moni ei niin tee. Mä olen taistelija, Janita somettaa.