Rintasyövästä toipunut Kristiina Jeppesen kiittää ystäväänsä Anna Kiviniemeä sairauden aikana saamastaan tuesta.

Kristiina suunnitteli osallistuvansa vuonna 2012 Berliinin maratonille yhdessä työkavereidensa kanssa. Työporukkaan kuului myös hänen ystävänsä Anna. Maratonia edeltävässä terveystarkastuksessa Kristiinan rinnasta löytyi kuitenkin patti, joka vaati lisätutkimuksia.

-Järkytys oli toki suuri, kun diagnoosiksi varmistui rintasyöpä. Hoidot käynnistettiin heti, ja heitin mielessäni jo hyvästit Berliinin-matkalle, Kristiina sanoo.

Uutinen tuli järkytyksenä myös Kristiinan ystävälle Annalle, joka oli jo ehtinyt lohduttaa Kristiinaa, että kyseessä on varmasti väärä hälytys.

-Ensiksi minussa heräsi tietenkin suuri huoli ystävästä. Hämmästyin kuitenkin, kuinka rauhallisesti ja positiivisesti Kristiina pystyi itse asian ottamaan, Anna muistelee.

Alkaneista hoidoista huolimatta ystävät päättivät kannustaa Kristiinaa lähtemään matkalle.

-Matka peruukki päässä ei alkuun houkutellut, mutta ystävieni ansiosta muutin mieleni. Onneksi lähdin, sillä sain matkasta valtavan paljon voimaa ja muuta ajateltavaa. Itse juoksuun en osallistunut, vaan kannustin työkavereitani katsomossa, Kristiina kertoo.

Sairaus ei välttämättä muuta ihmistä

Matka ja sairaus syvensivät Kristiinan ja Annan ystävyyttä entisestään.

-Aluksi ajattelin, että Kristiinalle saattaa olla tärkeää voida purkaa tunteitaan sairastumisestaan. Varsin pian kuitenkin huomasin, että hän pikemminkin haluaa keskustella ihan muista asioista ja tehdä arkisia asioita ystävän kanssa, kuten kahvittelua terassilla tai kävelyä puistossa, Anna sanoo.

-Annalla oli hieno kyky viedä ajatukseni aivan muualle sairaudesta. Itse en sairastumiseni aikana kaivannut niinkään terapeuttia, vaan vain ystävää, jonka kanssa olla rinnakkain, Kristiina toteaa.

Hoidot tehosivat ja Kristiina on nyt elänyt jo lähes viisi vuotta terveenä.

-Aina sanotaan, että sairaus muuttaa ihmistä, mutta minä kyllä säilyin aika samanlaisena, Kristiina pohtii.

Ystävyyteen se kuitenkin vaikutti.

-Kun on nähnyt toisen heikoimmillaan, sen jälkeen ei ole enää mitään, mistä toiselle ei voisi kertoa, ystävykset toteavat.

Annan ja Kristiinan ystävyydestä on nyt tekeillä laulu, jota kirjoittavat Olavi Uusivirta ja Vilma Alina. Anna ja Kristiina kertoivat tarinansa Youtubessa pyörivässä #Rinnakkain-ohjelmassa, joka on osa Lantmännen Unibaken -kampanjaa. Kampanja kerää varoja Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräykseen Roosa nauha -pullien myynnillä.

Annan ja Kristiinan 5 vinkkiä, miten voit ystävänä tukea sairastunutta

  • Jokainen on yksilö. Kysy rohkeasti, miten voit auttaa ja mitä ystäväsi haluaa tehdä.
  • Usein pelkkä rinnakkain olo riittää.
  • Kannusta sairastunutta tekemään omien voimiensa mukaan samoja asioita kuin ennenkin.
  • Kahvitelkaa, käykää kävelyllä…
  • Jos sairastunut ei halua puhua sairaudestaan, puhukaa muista asioista, kuten ennen sairastumistakin.
  • Harva sairastunut toivoo sairautensa voivottelua tai kauhistelua.
  • Kerro pikemminkin, miten hienosti hän pärjää sairautensa kanssa.
  • Pidä yhteyttä yllä. Sairastuneen voimat eivät aina välttämättä riitä yhteydenpitoon.
  • Muistuttele aina välillä, että olisi kiva nähdä tai vaihtaa kuulumisia.

#Rinnakkain-ohjelman jakson voi katsoa täällä.

Kuvassa Anna (vas) ja Kristiina videolla.naiset_