Kolmekymppisen Keski-Suomessa asuvan Sarin elämästä oli tarkoitus tehdä hieman toisenlainen juttu Terveyden Asialla -verkkosivustolle. Sari oli kirjoittanut meille kirjeen, jossa pohti yksinäisyyttään.

Nyt kun eletään poikkeusaikaa Sari on hieman päivittänyt kirjettään. Näin se kuuluu:

”Istun pyörätuolissa, koska kärsin synnynnäisestä liikuntarajoitteesta. Elämäni on melkoisen yksinäistä, ja kaipaisin elämänkumppania, mutta en ole onnistunut sellaista löytämään. Kirjoitankin siksi sivustolle, että jospa löytyisi joku samanhenkinen, joka olisi kiinnostunut tutustumaan minuun.

Pyörätuoli on valitettavasti este monelle sellaiselle, joka seuraa hakee. Itse olen kahlannut monenlaisia deittisovelluksia läpi, ja kyllä se vain totuus on, että kiinnostus päättyy vammattomalla siihen, kun kerron olevani pyörätuolissa. Selittelemään jäädään useinkin. Sinussa ei varmaan ole mitään vikaa, mutta voisi olla vaikeaa harrastaa yhdessä, kun olen niin liikunnallinen. No, ymmärränhän minä tämän toki. Sellaisenkin perustelun usein kuulee, että jos kumppani vammautuisi, hän ei tietenkään jättäisi tätä. Mutta on ehkä varsin vaikeaa lähteä tutustumaan pyörätuolissa elävään ihmiseen, kun ei tiedä sellaisesta elämästä mitään, eikä yhteisiä asioita varmasti olisi niin helppoa löytää.

Sitä minä en välttämättä ymmärrä. Miten niin ei yhteisiä asioita ole helppoa löytää? Olen kova musiikin harrastaja, minuun uppoaa niin raskasmetalli kuin Suvi Teräsniska. Käyn keikoilla hyvin paljon, mutta nyt en toki voi tämän koronanperkeleen takia. Musiikki on lähellä sydäntäni, samoin sarjat ja leffat. Tarvitaanko niiden katsomiseen varsinaisesti jalkoja? Harrastan myös pyörätuoliurheilua.

Moni kyselee – joka on ihan ok – suoraan siitä tunnenko ”siellä” mitään? Miksi ei kysyisi, saahan sitä kysyä. Varmasti on ihmisiä jotka eivät tunne, mutta tässä suhteessa olen kyllä aivan tavallinen. Normaali, kuten moni sanoo.

Korona on ollut aika kova isku minulle. En pääse keikoille. Kävin joka viikko keikoilla, livemusaa kuuntelemassa jopa parikin kertaa viikossa. Ja matkustin paljon kotimaassa. Nyt en pääse. Ravintoloissakin on toki voinut yrittää löytää seuraa, mutta kyllä se vähän hankalaa on, uskokaa pois, ihan vammattomallekin. Siellä on liikenteessä niin monenlaista ihmistä monenlaisin tarkoitusperin. Mutta tämän koronan vuoksi en pääse nyt juuri lainkaan ihmisten ilmoille. Yksinäistä on, sillä aika moni välttelee nyt kontakteja. Avustajan kanssa pääsen käymään kaupassa, tai avustaja käy.

Nyt jos koskaan olisi ihanaa löytää toinen ihminen. Ei ole paljon vaatimuksia. Terve pää pitää olla. Minullakin on. Muusta terveydestä en menisi niin vaatimaan. Joku joskus sanoo, että miksi et etsi pyörätuolissa istuvaa miesystävää. Mitäpä luulette? Onko se helpompaa? Voin kertoa, että potentiaaliset ehdokkaat tippuvat aika lailla – ei ikäisiäni vapaita pyörätuolimiehiä nyt niin paljon Suomessa ole.

Poista 1-3 luomea nopeasti ja turvallisesti radioaaltoveitsellä lääkärin tekemänä. Varaa aika Medical Clinic Luxista.

Joskus oli meneillään kampanja, jossa todettiin jotensakin tyyliin, että ota riski ja rakastu suomenruotsalaiseen. Tai jotain sellaista. Minä totean, että ota riski, rakastu pyörätuolityttöön!”

Sarille voi lähettää viestiä toimituksen osoitteella: toimitus at terveydenasialla.com. Välitämme kaikki viestit suoraan Sarille. Jutussa on kuvituskuva / Pixabay.

Apteekkituotteet luotettavasta suomalaisesta verkkokaupasta – tilaa nyt.