Lukijan mielipide

Olen itse koulukiusaamisen uhri, joten tiedän mitä se on. Olen nyt jo viisikymppinen, ja sen huomion olen tehnyt, että koulukiusaaminen on vain raaistunut. Sosiaalinen media ja vaikkapa videoinnit kiusaamistilanteista… en edes osaa kuvitella mikä häpäisy ja julmuuden maksimointi tuo kiusatulle on.

Kytöpuiston koulun tapaus Vantaalla on pistänyt minutkin miettimään jälleen omia kokemuksiani, vaikka eivät ne olekaan verrattavissa tähän.

Kytöpuiston koulun tapaus on kouluväkivaltaa, ei koulukiusaamista. Jos toista kuristetaan, se on kiusaamisesta kaukana.

Mikä sitten avuksi kouluväkivallan ja -kiusaamisen kitkemiseksi? Ei ainakaan se, että koulukiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Hän on jo tarpeeksi kärsinyt. Vieläkö pitäisi kärsiä sekin, että joutuu kokonaan uusien ihmisten ympäröimäksi, ja mahdollisesti uudelleen kiusatuksi ja syrjään jätetyksi.

Ei hyvänen aika. Ei missään nimessä, ihmiset! Mutta näinhän meidän järjestelmämme tämän ratkaisee.

Katsotaan asiaa kerrankin toisesta vinkkelistä. Pannaan se kiusaaja kiertoon, ellei häntä sitten eroteta suorastaan koulusta määräajaksi. Espanjalainen ystäväni kertoi, että heillä kiusaajat pannaan vaihtamaan koulua. Tai jos homma ei sillä tokene, sitten tulee koulukoti vastaan. Usein kiusaajat ovat itse uhreja, mutta mikään yhteiskunta ei voi kestää sitä, että yhden pillin mukaan mennään ja muut joutuvat sijaiskärsijöiksi hänen pahoille kokemuksilleen. Ei se niin mene. Jossain koulukodissa häntä voidaan tukea ja ymmärtää paremmin. Ainakaan hän ei ole muiden turvallisuutta uhkaamassa tavallisessa koulussa.

Mutta: ennen kuin mennään noin rankkaan vaihtoehtoon, pannaan tosiaan kiusaaja vaihtamaan koulua. Uskon siihen, ettei kiusaaja aivan helposti pysty aloittamaan uudessa ympäristössä ja uudessa koulussa samaa käytöstään. Ja jos näin käy, niin sitten taas vaihtoon, ja lopulta sitten koulukotiin.

Meidän järjestelmämme on todella lässy. Jokaisessa koulussa on ristiriitatilanteita, mutta järjestelmällinen kiusaaminen on kitkettävä. Siihen on puututtava. Ja tähän tulee löytyä resursseja valtiovallan toimesta.

Minusta itsestäni. Kiusaaminen jätti minuun sellaiset arvet etten enää koskaan hakeutunut kouluun. Lukio ja ammatilliset opinnot jäivät. Vain siksi etten halunnut ja pelkäsin. Siihen maailman aikaan sitä jäi aika yksin asioitten kanssa, ei ollut sitä vähää tukea mitä nyt.

Onneksi elämäni järjestyi muilla keinoin ja sain hyvän ammatin, jossa olen edelleen. Jaa tämä kirjoitukseni, jos olet samaa mieltä kanssani.

Matti K

Lue tämä: Isosiskon hätä: 11-vuotias kuristettiin tajuttomaksi koulun pihalla Vantaalla – kiusaamisen loputtava!
Lue tämä: Vantaalaisäidin hätähuuto: koulukiusaaminen on johtamassa näön menetykseen