Yh-äidin hämmennys: Lapseni ihonväri on este

21

Kolmekymppisen Katjan tarina pysäyttää.

Olen 30-vuotias helsinkiläinen yksinhuoltaja ja minulla on neljävuotias lapsi. Lapsen isä on menehtynyt. Suruaika alkaa olla ohi, ja viime aikoina sitä on tullut miettineeksi, että elämän täytyy varmaankin jatkua, enkä voi viettää sitä lopun aikaani ilman toista ihmistä, parisuhdetta.

Se miksi kirjoitan tämän tarinan on se, että jo lyhyet yritykseni parisuhdemarkkinoilla ovat päätyneet hyvin nopeaan. Vaikka asioita ei minulle aivan suoraan sanotakaan, niin osaanhan minä nyt laskea, että yksi plus yksi on kaksi.

Syy on se, että minulla on kotona ”väärän värinen” lapsi. Näin minulle eräs rohkaistui sanomaan, muut ovat vain kadonneet hiljaa.

Yksinhuoltajaäitinä eläminen on handikappi, tämä on ihan totta. Et voi miettiä, että olisit samalla viivalla muiden naisten kanssa, jos sinulla on toisen miehen kanssa tehty lapsi. Et sitten mitenkään. Tällä tarkoitan, että luonnollisesti voit löytää seuraa, onhan myös yh-isiä. Mutta jos satut rakastumaan johonkin mieheen, on aina suuri kynnys sille, että hän aloittaisi parisuhteen kanssasi, kun kuulee että sinulla on lapsi. Yritän sanoa sen kyllä mahdollisimman varhain.

Jos sinulla on tummaihoinen lapsi, se näyttää olevan suurimmalle osalle suomalaisista miehistä ihan selvä turn off. En ole sanonut että minulla on afrikkalaista geeniperimää oleva lapsi, mutta kun tapailemani kumppani on hänet nähnyt, se on sitten tullut sitä kautta selväksi.

Viimeisen puolen vuoden aikana kolme kertaa minut on siististi jätetty tämän tapahtuman jälkeen. Ensin on tullut välttelyä, kiireitä, sitten yhtäkkiä vain ”emme taida olla toisillemme sopivia”. Osaan kyllä laskea yhteen asioita.

Olen surullinen, että suomalainen mies on näin rajoittunut. Adoptoivathan parit lapsia muista maista. Onko ennakkoluuloisuus ja rasismi meissä niin syvällä, ettemme voi katsoa asioita laatikon ulkopuolelta. Olen ehkä saamassa töitä Ruotsista, ja harkitsen vakavasti, että perheemme muuttaa sinne. Siellä luulen saavani tuntea olevani normaali perheenäiti.

Mitä pahaa tummaihoinen lapseni on tehnyt? Sitä mietin monesti hiljakseni.

Tutustu heti uuteen, ilmaiseen sovellukseen, joka vertailee puolestasi kaikki hinnat – ja kertoo halvimman

Oma tarina -osuudessa kuulemme tarinoita terveydestä, perheestä, arjesta, ihmisyydestä, elämästä. Jos sinulla on tarina kerrottavana, lähetä se toimituksemme sähköpostiosoitteeseen. Otamme sinuun yhteyttä aina ennen tarinan julkaisemista.

 

Juttu on julkaistu aiemmin viime vuonna.

Jaa

21 kommenttia

  1. Markus Heikkinen on

    Suosittelen 30 vuotiaalle Helsinkiläis naiselle, että hän tutustuu aikuisiin ja enemmän elämänkokemusta omaaviin miehiin, jotka uskaltaa kertoa hänelle ne syyt, mitkä hänen toiminnassaan todellisuudessa tekee niin vastenmielisen, että kiinnostus häntä kohtaan vähenee merkittävästi. Aikaisemmin nuoria äitejä oli tukemassa aikuisuuteen isät, äidit , sedät ja tädit. Nykyään yhä useampi äiti on niin jo etääntynyt todellisuudesta, että heidän kykynsä siirtää tietoa seuraavalle sukupolvelle on niin vaarallisen alhainen, että meille on kasvamassa jo seuraava sukupolvi, joka todellakin kuvailee tietämättöminä aikuisia miehiä vain, rikoksista tunnetuilla terminologialla.

  2. Niin no, eikö kannata jatkaa hyväksi havaitsemallaan linjalla ja ottaa taas musta mies.

  3. Tottahan se on, että osakkeet laskevat miehen silmissä kun naisella on lapsi toisen miehen kanssa. Tässä tapauksessa varsinkin kun kyseessä on eri sävyinen lapsokainen kuin mies itse. Itse lähinnä hämmennyin tuosta ”Mitä pahaa tummaihoinen lapseni on tehnyt? Sitä mietin monesti hiljakseni.” -kommentista, tuskinpa yksikään mies on ajatellut että juuri tuo lapsi olisi jotain tehnyt.

  4. Ehkä tämä mustan miehen kanssa hankittu lapsi kertoo jotain sellaista äidistä, mikä ei sovi uuden kumppanin arvomaalimaan (?). Turha nähän mitään rasismia on sekoittaa.

  5. Funkystock on

    Lapsi ei ole tehnyt mitään väärää. Äidin tekemisiä voi miettiä. Kukaan mies ei mielellään elätä toisen miehen lasta. Tässä tapauksessa asia muistuu mieleen joka ikinen päivä.

  6. Kalevi Ranta on

    ”Viimeisen puolen vuoden aikana kolme kertaa minut on siististi jätetty..” – jo tämä kertoo oman tarinansa.

    Se, että on/on ollut Afrikkaan hullaantunut, jo sinänsä toisen tarinan.

    Ymmärrän miehiä täysin.

  7. Melkeinpä tuota yh-äitiyttä pahempi turn-off on henkilön kyvyttömyys kantaa vastuuta teoistaan, ymmärtää niiden seurauksia ja kaikenlisäksi hän vielä syyllistää KAIKKIA suomalaisia miehiä (ja lastaan) omasta ongelmastaan. Kaikki on muiden syytä, wää wää.
    Sääliksi käy lasta.

  8. Jeremias Kohokas on

    Mitä helvettiä kommentoijat? Ootteko tosissanne?

    ”Mustan miehen kanssa tehty lapsi ei sovi arvomaailmaan” ja tuohon on turha rasismia sekoittaa? Miten tohon voi olla rasismia sekoittamatta? Toi on typerin lause mitä oon kuullu pitkään aikaan.

    Ja mitä, ”äidin tekemisiä voi miettiä”? MITÄ HELVETTIÄ? Äiti on rakastunut mieheen, jonka kanssa tehnyt lapsen, ja mies on myöhemmin menehtynyt? Kyllä sopiikin oikeen miettiä nyt tekojaan kun on niin hölmö ollut.

    Sen ymmärrän, että ”osakkeet laskevat miehen silmissä jos naisella on lapsi” ja itsellä ei, mutta mitä tekemistä sillä lapsen ihonvärillä on asian kanssa?

    Jos oikeesti valtaosa miehistä täällä omaa tänkaltaisia ajatuksia tästä aiheesta ja on näin v**un tyhmiä, niin oon helvetin pahoillani tän naisen puolesta.

    • Riipumaton tarkkailija on

      Tässähän on se hauska puoli, että naisella ei oikeastaan ole mitään kunnollista sanottavaa koko artikkelissa. Ainoastaan itkupotkua siitä, että olisi kiva jos asiat olisi paremmin. Niinhän se olisi ja tämä pätee koko maailman väestöön.
      ”Onko ennakkoluuloisuus ja rasismi meissä niin syvällä, ettemme voi katsoa asioita laatikon ulkopuolelta.”
      Tiivistän tämän kahteen ”sanaan”: rasimi rasimi
      Mitään muuta sisältöä tuossa ei ollut, kuin vedota johonkin ajankohtaiselta kuulostavaan lausahdukseen joka ei edes sisällä mitään argumenttia.

      Miten voikin olla niin, että nainen ei ole vielä tuossakaan iässä tajunnut näin yksinkertaista asiaa:
      Yhdelläkään miehellä ei ole velvollisuutta seurustella hänen kanssaan. Ei ole mitään lakia, sitoutumusta tai taetta siitä, että jokaiselle naiselle löytyy sellainen puoliso jollaisen hän haluaa. Näin on ollut aina, ja niin kauan kun meillä on nämä laajat yksilöille suodut vapaudet joiden eteen on kynsin ja hampain tapeltu, niin näin myös tulee olemaan. Emme elä totalitaristisessa valtiossa, jossa jonkun ylemmän tahon käskystä kahden ihmisen on pakko ryhtyä parisuhteeseen. Vaikkei yksikään kunnollinen mies haluaisi seurustella tämän naisen kanssa, niin minkäänlaista vääryyttä ei ole tapahtunut. Ei ole mitään oikeusastetta tai viranomaista jolle tällaisesta tilanteesta voi valittaa ja hyvä niin. Asia on näin yksinkertainen, mutta näyttää olevan niin että edes miehensä kuoleman läpikäyneen kolmekymppisen naisen aivot eivät pysty tällaista tosiasiaa sulattamaan.

      Tämä asia on hyvä myös kaikkien naisten ymmärtää, jotka tätä ketjua lukevat. Mitä enemmän on huonoja valintoja taustalla, niin sitä vaikeammaksi se hyvän miehen löytäminen menee. Kaikista hanavettä tankanneiden feministimiesten kauniista korulauseista huolimatta näin se vaan on ja näin sen myös kuuluukin olla.

    • Riipumaton tarkkailija on

      Tässähän on se hauska puoli, että naisella ei oikeastaan ole mitään kunnollista sanottavaa koko artikkelissa. Ainoastaan itkupotkua siitä, että olisi kiva jos asiat olisi paremmin. Niinhän se olisi ja tämä pätee koko maailman väestöön.
      >Onko ennakkoluuloisuus ja rasismi meissä niin syvällä, ettemme voi katsoa asioita laatikon ulkopuolelta.
      Tiivistän tämän kahteen ”sanaan”: rassimi rasimi
      Mitään muuta sisältöä tuossa ei ollut, kuin vedota johonkin ajankohtaiselta kuulostavaan lausahdukseen joka ei edes sisällä mitään argumenttia.

      Miten voikin olla niin, että nainen ei ole vielä tuossakaan iässä tajunnut näin yksinkertaista asiaa:
      Yhdelläkään miehellä ei ole velvollisuutta seurustella hänen kanssaan. Ei ole mitään lakia, sitoutumusta tai taetta siitä, että jokaiselle naiselle löytyy sellainen puoliso jollaisen hän haluaa. Näin on ollut aina, ja niin kauan kun meillä on nämä laajat yksilöille suodut vapaudet joiden eteen on kynsin ja hampain tapeltu, niin näin myös tulee olemaan. Emme elä totalitaristisessa valtiossa, jossa jonkun ylemmän tahon käskystä kahden ihmisen on pakko ryhtyä parisuhteeseen. Vaikkei yksikään kunnollinen mies haluaisi seurustella tämän naisen kanssa, niin minkäänlaista vääryyttä ei ole tapahtunut. Ei ole mitään oikeusastetta tai viranomaista jolle tällaisesta tilanteesta voi valittaa ja hyvä niin. Asia on näin yksinkertainen, mutta näyttää olevan niin että edes miehensä kuoleman läpikäyneen kolmekymppisen naisen aivot eivät pysty tällaista tosiasiaa sulattamaan.

      Tämä asia on hyvä myös kaikkien naisten ymmärtää, jotka tätä ketjua lukevat. Mitä enemmän on huonoja valintoja taustalla, niin sitä vaikeammaksi se hyvän miehen löytäminen menee. Kaikista hanavettä tankanneiden feministimiesten kauniista korulauseista huolimatta näin se vaan on ja näin sen myös kuuluukin olla.

    • Ihonväriin tämä kysymys liittyy siten, että jos mies (tai nainen) liikuskelee uusioperheensä kanssa julkisella paikalla ja uusioperheen lapset ovat ihonväriltään vaaleita, ei kaikille ole välittömästi ilmiselvää etteivät lapset ole miehen/naisen omia. Edelleen, 21. vuosisadalla, on etenkin monelle miehelle vaikea paikka elättää ”vieraita” toisen miehen lapsia. Vastaavasti edelleen myös ympäristön asenteet ovat sellaiset, että toisen miehen lapsia kasvattamaan päätynyt mies saatetaan leimata ”aisankannattajaksi” eli miehen kumppanin arvellaan pettäneen tätä ja miehen alistuneen tilanteeseen.

      Jos uuden kumppanin lapsi edellisestä suhteesta on ihonväriltään tummaihoinen tai muuten selvästi ulkomaalaisen näköinen, tämä asia iskee vasten kasvoja jokaisena hetkenä ja jokainen vastaantulija tietää, kyseessä ei ole miehen oma biologinen lapsi. Vaaleaihoisen lapsen kanssa asia tulee ilmi vasta silloin kun siitä kertoo tuttavilleen jne. jolloin asian voi joka tapauksessa selittää ja ei esimerkiksi herää epäilyksiä siitä, että mies olisi ”aisankannattaja”.

      Kirjoituksessa mainitut adoptiolapset eivät vertaudu tähän, koska adoptiolapset yleensä näyttävät kokonaan ulkomaalaisilta (toisin kuin esim. afrikkalaisen miehen ja suomalaisen naisen lapsi) ja satunnaiset ohikulkijat tunnistavat lapset siten adoptiolapsiksi. Adoptiolapsen ottamisessa taas ei ole juurikaan sosiaalista stigmaa.

  9. Ei Kiitos on

    Jos on kokoa plus, sotkuinen kämppä, sipsipussia rouskutellaan ja ollaan aloittelemassa lähihoitajan opintoja…ehkä…Niin tummaapuhuva muksu on sitten se loppuhuipennus

  10. Jari Joutsenlahti on

    Tummaihoinen lapsi ei ole ongelma. Ongelman muodostaa hänen isänsä. Ei kukaan suomalainen mies halua alkaa käymään sitä sotaa ja paskaa, joka tule yh-naisen ja tummaihoisen lapsen mukana sen isän hahmossa. Siinä joudut ehkä tappelemaan suvivirsien ja joululaulujen sekä helvetinmonen pienemmän ja suurenmman asian kanssa, kun tämä lapsen isä alkaa vittuuttaan ja kulttuuriltaan heittelemään kapuloita rattaisiin. ”Lapsen isä ei osallistu lapsen kasvattamiseen” on ikiaikainen ja kulahtanut valhe. Kun se ulkoradalla oleva isukki huomaa lapsensä äidillä olevan uusi miesystävä (oli suhde sitten vakava tai pelkkä seksisuhde), niin paskaa alkaa tulemaan parisuhteen mutta erityisesti sen miesystävän niskaan. Siksi kukaan suomalainen mies ei kovinkaan vapaaehtoisesti siihen rumbaan suostu. Ns. valkoisen lapsen kanssa asia on hieman eri, koska periaatteessa lähdetään samoista kulttuurillisista periaatteista ja suuria ristiriitoja ei ole odotettavissa. Kaikissa tapauksissa LAPSI ON SYYTÖN!

    • Hieman huonosti, Jari Joutsenlahti, tuo ajatuksesi sopii tähän tapaukseen, jossa YH-äiti on leski. Melkoisella varmuudella voi sanoa, että tämän jutun lapsen isä ei osallistu lapsen kasvattamiseen.

      • FagerHaller on

        Paula …. oletko sinä a) tuo Yh vai b) joku hänelle läheinen …kuin noin hyvin varmuudella voit asiaa kommentoida. Suurimmalla todennäköisyydellä kyseessä on juuri oman elämänhallintansa huonosti omaava, matalan koulutuksen saanut suomalainen nainen joka on nyt vain harmistunut siitä kun afrikkalainen unelma ei ollutkaan sitä mitä hän luulotteli. Nyt hänellä on ”käsissään” tuon Unelman hedelmä ja ns. syyllisiä on etsittävä jostain muualta kuin sieltä omalta ”lyhyeltä ja huonosti valaistulta pururadalta”.

  11. Funkystock on

    Tarkennetaan vielä. Kukaan mies ei halua esiintyä julkisesti perheenä lapsen kanssa, josta jo kilometrin päähän näkyy että lapsi ei ole hänen. Se on miesten geeneissä ja sille ei voida mitään. *

    Lapsen äidin tekemisiä on tosiaan syytä miettiä, mikäli hän syyllistää tilanteestaan omaa syytöntä lastaan ja suomalaisia miehiä näkemättä omaa osuuttaan.

    Täysin odotetusti rasismikortti vedettiin esiin ja tällä kertaa asialla on nimimerkki ”Jeremias Kohokas”. Mikäli tässä ketjussa ylipäätänsä on joku rasisti, niin se on kyseinen yh-äiti itse kelpuuttamalla pelkästään suomaisia miehiä parisuhteeseen. Miksi afrkkalaiset miehet eivät yhtäkkiä enää olekaan vaihtoehto? Äidin kannattaa luopua myöhäissyntyisestä rasimistaan ja jatkaa hyvksi koetulla linjalla. Aivan varmasti maassamme asuvista afrikkalaismiehistä löytyy mukava mies parisuhteeseen ja hyvä isä lapselle.

  12. Riipumaton tarkkailija on

    Olen 50-vuotias helsinkiläinen työtön ja minulla on kaupungin yksiö. Ryyppäsin työpaikkani ja taloni ja autoni. Suruaika alkaa olla ohi, ja viime aikoina sitä on tullut miettineeksi, että elämän täytyy varmaankin jatkua, enkä voi viettää sitä lopun aikaani ilman toista ihmistä, parisuhdetta.

    Se miksi kirjoitan tämän tarinan on se, että jo lyhyet yritykseni parisuhdemarkkinoilla ovat päätyneet hyvin nopeaan. Vaikka asioita ei minulle aivan suoraan sanotakaan, niin osaanhan minä nyt laskea, että yksi plus yksi on kaksi.

    Syy on se, että minulla on sata tonnia ulosotossa. Näin minulle eräs rohkaistui sanomaan, muut ovat vain kadonneet hiljaa.

    Työttömänä alkoholistina eläminen on handikappi, tämä on ihan totta. Et voi miettiä, että olisit samalla viivalla muiden miesten kanssa, jos sinulla on alkoholiongelma ja sata tonnia ulosotossa. Et sitten mitenkään. Tällä tarkoitan, että luonnollisesti voit löytää seuraa, onhan myös juoppoja akkoja. Mutta jos satut rakastumaan johonkin naiseen, on aina suuri kynnys sille, että hän aloittaisi parisuhteen kanssasi, kun kuulee että sinulla on sata tonnia ulosotossa. Yritän sanoa sen kyllä mahdollisimman varhain.

    Jos sinulla on alkoholiongelma, se näyttää olevan suurimmalle osalle suomalaisista naisista ihan selvä turn off. En ole sanonut että minulla on sata tonnia ulosotossa, mutta kun tapailemani kumppani on rapajuopon paskaisen yksiöni nähnyt, se on sitten tullut sitä kautta selväksi.

    Viimeisen puolen vuoden aikana kolme kertaa minut on siististi jätetty tämän tapahtuman jälkeen. Ensin on tullut välttelyä, kiireitä, sitten yhtäkkiä vain ”emme taida olla toisillemme sopivia”. Osaan kyllä laskea yhteen asioita.

    Olen surullinen, että suomalainen nainen on näin rajoittunut. Kyllähän sitä kaupoissa ja alkossa viinaa myydään. Onko ennakkoluuloisuus ja ableismi meissä niin syvällä, ettemme voi katsoa asioita laatikon ulkopuolelta. Olen ehkä saamassa paremman kämpän Oulusta, ja harkitsen vakavasti, että muutan sinne. Siellä luulen saavani tuntea olevani normaali juoppo äijä.

    Mikä trauma niillä naisilla päivittäisestä viinanjuonnista on? Sitä mietin monesti hiljakseni.

Kommentoi