Rokotus jää ottamatta tai verikoe siirtyy yhä uudelleen. Neulakammo on yleinen ilmiö, joka voi vaikeuttaa hoitoon hakeutumista myös aikuisilla.

Neulakammo ei ole harvinainen. Pelko voi ilmetä paniikkioireina, huimauksena tai jopa pyörtymisenä. Jo ajatus neulasta voi aiheuttaa voimakkaan kehollisen reaktion. Kyse on autonomisen hermoston toiminnasta: verenpaine laskee, sydän alkaa hakata, olo heikkenee.

Reaktiot voivat tulla yllättäen. Potilas voi vaikuttaa rauhalliselta pistostilanteessa, mutta menettääkin äkisti tajuntansa.

Hoito perustuu asteittaiseen altistukseen


Neulakammoa voidaan hoitaa ja lievittää. Tämä tapahtuu altistusterapialla. Siinä pelkoa aiheuttava tilanne ”pilkotaan pieniin osiin” ja käydään läpi vaihe vaiheelta.

Harjoittelu voi alkaa kuvien katselusta. Sitten altistus jatkuu neulan käsittelyyn ja etenee lopulta todellisiin tilanteisiin. Tavoitteena ei ole pelon poistaminen, vaan sen hallitseminen.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia on tutkimusten mukaan tehokas hoitomuoto. Siinä pyritään tunnistamaan ja muuttamaan ajatusmalleja, jotka ylläpitävät pelkoa.

Lievissä tapauksissa helpotusta saattaa tuoda yksinkertainen valmistautuminen: lihasjännitystekniikat, hengitysharjoitukset tai musiikin kuunteleminen toimenpiteen aikana.

Jos kammo haittaa hoitoa tai estää rokotusten tai tutkimusten ottamisen, kannattaa kääntyä terveydenhuollon ammattilaisen puoleen. Apua saa perusterveydenhuollosta, työterveyshuollosta tai psykologin vastaanotolta.

Voinko yrittää hoitaa itse?


Neulakammoa voi harjoitella asteittain etenevällä ohjelmalla, jossa edetään neljässä vaiheessa helpoimmasta vaikeimpaan. Jokaisessa vaiheessa on tarkoitus totutella riittävän pitkään, kunnes tilanne tuntuu hallittavalta.

Kuvien ja videoiden katselu
Harjoittelu alkaa mahdollisimman lievästä altistuksesta. Katsotaan valokuvia neuloista, rokotustilanteista tai verinäytteistä. Jos tämä sujuu, voi siirtyä videoihin, joissa näkyy pistotilanne.

Neulan käsittely ilman toimenpidettä
Seuraavaksi totutellaan pitämään neulaa tai ruiskua kädessä. Välineisiin tutustutaan rauhassa, niiden muotoa, painoa ja tuntumaa tarkkaillen. Neuloja ja ruiskuja voi ostaa apteekista.

Harjoittelu ilman pistämistä
Kolmannessa vaiheessa osallistutaan tilanteeseen, jossa pistetään tai otetaan verikoe. Jos sinulla on ystävä, jolla on diabetes, voit vaikka katsoa kuinka hän ottaa itseltään verinäytteen sormenpäästä tai injektoi pistoksen insuliinikynällä.

Varsinainen pistotilanne
Viimeisessä vaiheessa osallistutaan todelliseen toimenpiteeseen. Jos aiemmat vaiheet on käyty rauhallisesti läpi, tilanne on usein helpommin hallittavissa. Tarvittaessa mukana voi olla tukihenkilö tai ammattilainen, joka tuntee altistusmenetelmän.

Voit hankkia halvan pistolaitteen, jolla teet reiän sormenpäähän tai pyytää ystävääsi lainaamaan omaasi. Muista hygienian vuoksi luonnollisesti käyttää uutta lansettia eli pistoterää.

Jos sinulla on ruisku, voit viedä hellästi neulan (sormilla puristaen nahasta) muutaman millin vatsamakkaran nahan alle. Mitään ei tarvitse tai pidä ruiskuttaa sisään, neulan vienti riittää. Muista puhdistaa alue ennalta ja jälkeen.

Jokaisessa vaiheessa on hyvä käyttää tukena hengitysharjoituksia tai lihasjännitystekniikoita. Harjoittelun voi tehdä itse tai psykologin ohjauksessa, erityisesti jos kammo on voimakas tai siihen liittyy pyörtymistaipumusta.

Teksti: Timo Palonen

Lähteet: HUS, Duodecim Terveyskirjasto, Psykologiliitto