Seijan Oma tarina pätkäpaastosta. Lähetä sinäkin meille Oma tarinasi. Voit tehdä sen sähköpostiosoitteessamme toimitus at terveydenasialla.com. Kieliasua ei kannata jännittää, korjaamme sen tarvittaessa.
Olen palannut pätkäpaastoon useamman kerran vuosien varrella. Tämä rytmi tuntuu toimivan minulla. Kun syömisikkuna rajautuu kahdeksaan tuntiin ja loput kuusitoista kuluu ilman ruokaa, keho ja mieli löytävät yhteisen sävelen.
Alku on aina raskain. Ensimmäinen päivä tuntuu pitkältä – kroppa kyselee tottumuksesta iltapalaa, vaikka päätös on jo tehty. Mutta kun siitä pääsee yli, rytmi alkaa asettua, aika piankin, minulla jo vuorokaudessa. Yllättävintä on, kuinka vähän nälkää lopulta tuntee, moni sanoo. Itse en tunne lainkaan. Oletin, että paastojakso aiheuttaisi jatkuvaa napinaa vatsassa, mutta todellisuudessa olo on tasainen ja jopa rauhoittunut.
Kun aloittaa pätkäilyn, unta joutuu hetken hakemaan, varsinkin jos aiemmin on ollut tapana napostella vielä myöhään, itse söin öisinkin. Mutta parissa päivässä keho oppii. Nykyään nukun koko yön ilman katkoksia, ja aamuisin herään virkeänä ilman herätyskellon torkuttelua.
Kuukaudessa painoa on pudonnut viisi kiloa, mutta lukemia tärkeämpää on olo: kirkas, rauhallinen ja energinen. Pätkäpaasto tuo päivään selkeät rajat. Kun syömiselle on määräaika, se helpottaa. Ei tule naposteltua.
Yleensä käy niin, että kun on jotkut juhlat, minulla herkuttelu vie voiton, ja rytmi hajoaa. Jälkikäteen sitten aina ihmettelen, miksi luovuin hyvin toimivasta rutiinista. Siihen pitäisi vain sitten heti palata, koska alku on se vaikein. Ja varsinkin jos aloittamista siirtää.
Kannattaa myös ajatella paastoa joustavana osana elämää – ei jatkuvana kurinalaisuutena, vaan tapana, jota voi käyttää säännöllisesti, vaikka vain muutamana päivänä viikossa. Minäkin ajattelin tehdä niin, vaikka toisaalta mietin, onko aloitus silloinkin yhtä hankalaa.
Jos pätkäpaasto kiinnostaa, sen kokeileminen on vaivan arvoista.
Tiedätkö mikä on My Dream Day? Kurkista tästä, on aika juhlan
Seija