Auringon ultraviolettisäteilyyn (UV) liittyvä ihosyöpäriski kasvaa ihon palamisten, toistuvan aurinkoaltistuksen sekä ruskettamisen seurauksena. Ihon ruskettamisen ollessa jatkuvaa ja pakonomaista puhutaan rusketusriippuvuudesta. Tämä voi johtua UV-säteilyn ihossa vapauttamista mielialaan vaikuttavista neuroendokriinisista välittäjäaineista, kuten β-endorfiinista, mutta asiasta on ollut vähän tutkittua tietoa.
Tampereen yliopistossa tohtoriksi väittelevä lääkitieteen lisensiaatti Anna Toledo selvitti väitöstutkimuksessaan UV-säteilyyn yhdistyviä mielihyvään liittyviä ihovaikutuksia, kuten neuroendokriinisten välittäjäaineiden ilmenemistä ja mielialavaikutuksia, sekä toisaalta rusketusriippuvuuden ja kaamosmasennuksen ilmenemistä suomalaisilla auringonottajilla.
Ihosyövät, mukaan lukien melanooma, kuuluvat länsimaiden nopeimmin yleistyviin syöpiin. Niiden synnyssä UV-säteily on pääasiallinen ulkoinen riskitekijä.
— Länsimainen hyvinvointiin liitetty päivettyneen ihon tavoittelu voisi johtaa rusketusriippuvuuteen. UV-säteilyn on epäilty laukaisevan ihovälitteistä riippuvuutta. Ihon arvellaan kykenevän aistimaan ja reagoimaan ympäristön ilmiöihin kuten UV-säteilyyn ja toimimaan yhteistyössä keskushermoston kanssa kaksisuuntaisesti, Toledo sanoo.
Väitöstutkimuksessa todettiin kapeakaistaisen UVB-säteilytyksen lisäävän mielihyvää tuottavaa neuropeptidiä β-endorfiiniä terveiden vapaaehtoisten ihon pintakerroksen soluissa, mikä voisi selittää auringon UV-säteilyyn toistuvassa altistuksessa kehittyvää fysiologista riippuvuutta.
— Löydös voi osin selittää auringonvaloaltistuksen ja ihon ruskettamisen vaaroista kertovien ihosyöpävalistuskampanjoiden puutteellista tehoa, Toledo sanoo.
Auringonvalon mielletään kohentavan mielialaa. UV-säteilyn aikaansaaman ihon D-vitamiinin tuotannon ja mielialan välistä yhteyttä ei ole voitu varmistaa. Väitöstutkimuksessa havaittiin UVB-valotuksen myötä tutkittavien mielialan paranevan ja veren D-vitamiinipitoisuuden suurenevan, mutta UV-säteilyn, mielialan ja D-vitamiinin keskinäinen yhteys jäi epäselväksi, sillä moninaiset muutkin tekijät voivat selittää mielialan kohenemista UV-säteilyyn liittyen.
Kaamosmasennus on yleisin vuodenaikaan liittyvä mielialahäiriö, joka ilmenee pimeinä talvikuukausina. Sen oireita voidaan hoitaa kirkasvalohoidolla. Kirkasvalohoidon teho välittynee aivojen melatoniini- ja serotoniinierityksen kautta. Aurinkoa saatetaan myös ottaa kaamosmasennuksen oireisiin, vaikka UV-säteilyn vaikutusta masennusoireiden lievittymiseen ole voitu tutkimuksella varmistaa.
Anna Toledon väitöstyössä eteläsuomalaisille auringonottajille suunnatussa kyselytutkimuksessa rusketusriippuvuus ja kaamosoireilu olivat kummatkin yleisiä, mutta ilmiöt eivät näyttäneet olevan yhteydessä toisiinsa.
Väitöstyö selvitti UV-säteilyyn liitetyn rusketusriippuvuuden mekanismeja. Ihossa UV-säteilyn vaikutuksesta muodostuva β-endorfiini viittaa fysiologiseen riippuvuuteen.
— Ihoyöpien ehkäisyyn tähtäävissä aurinkokäyttäytymisen valistuskampanjoissa on jatkossa syytä huomioida fysiologisen rusketusriippuvuuden mahdollisuus ja sen ehkäisy sekä UV-säteilyn mielialavaikutukset motiivina ottaa aurinkoa, Toledo sanoo.
Aihepiiriä on vielä tutkittava lisää esimerkiksi kuvantamisen keinoin.
