Syömisen taidon parantuminen on yhteydessä ruokavalion laadun kohentumiseen ja vyötärönympäryksen pienenemiseen, osoitti vuoden kestänyt StopDia-elintapainterventio, johon osallistui kohonneessa tyypin 2 diabetesriskissä olevia aikuisia. Syömisen taidossa korostuu myönteinen ja joustava suhtautuminen syömiseen, erilaisten ja uusien ruokien hyväksyntä, nälän ja kylläisyyden tuntemusten huomioiminen, syömiseen keskittyminen sekä säännöllinen ateriarytmi.
Terveyttä edistävä ruokavalio tiedetään tärkeäksi myös tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä. Ruokavalion taustalla vaikuttavan syömiskäyttäytymisen merkitystä tyypin 2 diabeteksen riskitekijöiden muutokseen ei ole kuitenkaan laajasti tutkittu.
StopDia-elintapatutkimuksessa tutkittiin ensimmäistä kertaa syömisen taidon muutosta henkilöillä, joilla oli suurentunut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen. Hankkeessa työskentelevä nuorempi tutkija Kirsikka Aittola tarkastelee aihetta väitöstutkimuksessaan, jonka uusimmat tulokset on julkaistu kansainvälisessä ravitsemustieteen alan Nutrients–lehdessä.
StopDia-hankkeessa vuosina 2016–2019 toteutetussa elintapainterventiossa tutkittiin kohonneessa tyypin 2 diabetesriskissä olevien aikuisten elintapoja ja tyypin 2 diabeteksen riskitekijöitä kolmen sairaanhoitopiirin, Pohjois-Savon, Etelä-Karjalan ja Päijät-Hämeen, alueilla. Osallistujia oli 2291.
Tutkimus toteutettiin osana perusterveydenhuollon toimintaa ja tutkittavat kävivät kotipaikkakuntansa terveyskeskuksessa hoitajan vastaanotolla ja laboratoriomittauksissa. Digitaalisella tutkimuskyselyllä selvitettiin elintapatekijöitä ja syömisen taitoa. Syömisen taitoa selvitettiin ravitsemusterapeutti Ellyn Satterin kehittämällä Syömisen taito -mittarilla.
Ruokavalion laatu mitattiin StopDia-hankkeessa kehitetyllä mittarilla, Ruokavalioindeksillä. Tämän jälkeen tutkittavat satunnaistettiin kolmeen tutkimusryhmään, joista yksi ryhmä sai yleistä tietoa terveyttä edistävistä elintavoista, toinen sai käyttöönsä Pienet teot -digisovelluksen elintapamuutosten tueksi ja kolmas ryhmä sai sovelluksen lisäksi tukea StopDia-ryhmäohjauksesta, joka sisälsi 6 ryhmäkertaa. Vuoden jälkeen samat mittaukset toistettiin.
Syömisen taidosta tukea painonhallintaan
Syömisen taito parani hieman vuoden kestäneen seurannan aikana kaikissa tutkimusryhmissä. Tyypin 2 diabetesriskin kannalta merkittävää oli se, että syömisen taidon paraneminen oli yhteydessä ruokavalion laadun paranemiseen, fyysisen aktiivisuuden lisääntymiseen, vyötärönympäryksen ja painon pienenemiseen sekä veren HDL-kolesterolipitoisuuden paranemiseen.
Syömisen taidon piirteistä erityisesti säännöllinen syöminen, ruokailujen suunnittelu, erilaisten ruokien kokeilu ja hyväksyntä vahvistuivat ja selittivät havaittuja positiivisia muutoksia ruoasta nauttimisen lisäksi.
– Ruoka- ja ravintoaineiden ohella myös näitä asioita olisi hyvä korostaa elintapa- ja ravitsemusohjauksessa ruokavalion laadun ja painonhallinnan kannalta. Syömiseen liittyvien asenteiden muuttaminen voi puolestaan vaatia pidempää ja intensiivisempää tukea, Aittola pohtii.
Syömisen taidon muutosta ei ole aiemmin tutkittu yhtä laajasti tai tyypin 2 diabetesriskissä olevilla, ei myöskään sen yhteyttä tyypin 2 diabeteksen metabolisiin riskitekijöihin.
– Tulokset ovat merkittäviä, sillä lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen ennakoidaan yleistyvän Suomessa entisestään. Onkin tärkeää ymmärtää ruokavalintojen ja painonhallinnan taustalla vaikuttavia tekijöitä erityisesti tyypin 2 diabeteksen riskissä olevilla ja kehittää yhä vaikuttavampia elintapaohjausmenetelmiä, joissa otetaan entistä vahvemmin huomioon myös syömisen taito, Aittola toteaa.
– Syömisen taito tarjoaa sallivuutta korostavan lähestymistavan hyvään syömiseen ja huomioi samalla ruokailujen säännöllisyyden ja suunnitelmallisuuden tärkeyden. Syömisen taito -mittari sopisi hyvin syömiskäyttäytymisen mittaamiseen esimerkiksi perusterveydenhuollossa ja terveydenedistämistyössä sekä osaksi elintapaohjausta ja digitaalisia elintapasovelluksia, Aittola ehdottaa.