Suomessa tehohoito on huippuluokkaa ja olet varmoissa käsissä jos teholle joudut.
Aikuisten teho-osastoilla hoidettiin 22 000 potilasta vuonna 2023. Hoitojaksoja oli 25 500. Henkeä uhkaava peruselintoiminnon häiriö todettiin 10 496 kriittisesti sairaalla potilaalla, joista 76 prosenttia oli elossa vuoden kuluttua tehohoitojaksosta.
THL julkaisee ensimmäistä kertaa tietoja tehohoitojaksojen määrästä ja tehohoitopotilaiden kuolleisuudesta. Tiedot perustuvat THL:n tehohoidon laaturekisterin uuteen raporttiin.
Yleisimmät syyt tehohoidolle ovat hengitys- ja verenkiertovajaus sekä tajunnan häiriöt. Hoito tapahtuu teho-osastoilla, joissa on erityiskoulutettu henkilökunta ja laitteet potilaiden tarkkaan valvontaan, elintoimintojen seurantaan ja hoitoon. Teho-osastoja on yliopistollisissa sairaaloissa ja keskussairaaloissa.
Noin yksi prosentti erikoissairaanhoidon päivystykseen joutuneista aikuisista suomalaisista tarvitsee tehohoitoa. Lisäksi tehohoitoa annetaan suunnitellusti leikatuille potilaille, jotka muodostavat noin neljäsosan teho-osastojen potilaista.
”Suomalaisen tehohoidon tulokset ovat hyviä. Tehohoidossa keskeistä on arvio siitä, että potilaalla ennakoidaan olevan hoidon myötä hyvät edellytykset toipua. Suurin osa potilaista toipuukin itsenäiseen elämään kykeneviksi”, sanoo Kuopion yliopistollisen sairaalan professori ja THL:n tehohoidon laaturekisterin asiantuntija Matti Reinikainen.
Hoidettujen potilaiden sairauden vakavuus vaikuttaa kuolleisuuteen
Teho-osastojen rooli ja käytännöt eri sairaaloissa vaihtelevat. Joillakin teho-osastoilla hoidetaan ennalta suunnitellusti leikkauksen jälkeen tulevia potilaita, joiden ennuste on hyvä. Toisilla osastoilla hoidetaan ainoastaan vaikeasti sairaita päivystyspotilaita. Koska teho-osastolla hoidettujen potilaiden sairauden vaikeudessa on eroja, myös kuolleisuusluvut vaihtelevat sairaaloittain.
Tehohoidon kuolleisuusindikaattori ilmaisee kuolleisuutta kuukauden, kolmen kuukauden ja vuoden (30, 90 ja 365 päivää) kuluttua teho-osastolle tulosta. Kuolleisuusindikaattorista on poistettu sydänkirurgiset potilaat, joilla on muihin tehohoitopotilaisiin verrattuna erittäin hyvä ennuste, sekä elinluovutusta varten teho-osastolle otetut potilaat.
”Teho-osastojen välisiä kuolleisuuseroja ei siis ole mielekästä vertailla ilman potilasjoukkojen välisten erojen huomioimista. On syytä muistaa, että satunnaisvaihtelu vaikuttaa tuloksiin. Yleisesti ottaen teho-osastojen väliset erot hoitotuloksissa ovat vähäisiä”, Reinikainen toteaa.
”Tehohoidon tulosten seuranta on välttämätöntä. Oikein kohdennettu tehohoito on vaikuttavaa ja kustannustehokasta: se pelastaa henkiä ja edistää toipumista. Huonosti kohdennettu hoito sen sijaan kuluttaa turhaan resursseja”, Reinikainen korostaa.