Aivovaltimon pullistuman sijainti vaikuttaa merkittävästi hengenvaarallisen aivoverenvuodon ennusteeseen, kertoo HUSin neurokirurgian johtama kansainvälinen tutkimus. Erityisesti kallon takaosan puhjenneisiin aneurysmiin liittyy suurin äkkikuolemariski.
Aivovaltimon pullistuman eli aneurysman puhkeamisesta johtuva lukinkalvonalainen verenvuoto on yksi tappavimmista aivoverenkiertohäiriöistä. Noin neljännes potilaista menehtyy äkillisesti ennen sairaalahoitoon pääsyä. Sairaalaan ehtineistäkin jopa viidennes kuolee ensimmäisen kuukauden aikana.
Neurology-tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin aneurysman sijainnin vaikutusta kuolleisuuteen lähes kahden vuosikymmenen ajalta Suomesta ja Uudesta-Seelannista. Aineistossa oli yli 13 000 potilastapausta, ja mukana olivat poikkeuksellisesti myös sairaalan ulkopuolella äkillisesti kuolleet.
Tutkimuksen mukaan kallonpohjan ja nikamavaltimoiden alueen eli kallon takaosan puhjenneet aneurysmat aiheuttivat suurimmalla todennäköisyydellä kuoleman. Yli puolet potilaista menehtyi kuukauden kuluessa, ja kolmasosa kuolemista tapahtui jo ennen sairaalaan pääsyä. Myös keskimmäisen aivovaltimon puhjenneet aneurysmat aiheuttivat paljon kuolemia. Kallon etuosassa sijaitsevien aneurysmien puhkeaminen aiheutti harvemmin äkillisen kuoleman, ja niiden kokonaisennuste oli parempi.
– Suurin osa eri aneurysmasijaintien välisistä kuolleisuuseroista selittyy äkkikuolleisuuden vaihtelulla, ei sairaalahoitoon päässeiden potilaiden ennuste-eroilla. Kallon takaosan aneurysman puhkeaminen johtaa muita sijainteja herkemmin äkkikuolemaan, koska takakuoppa on anatomisesti ahdas ja siellä sijaitsevat hengitystä ja verenpainetta säätelevät aivorungon keskukset, kertoo pääkirjoittaja, lääketieteen tohtori Aleksanteri Asikainen Helsingin yliopistosta.
Seurannan aikana lukinkalvonalaisen verenvuodon kokonaiskuolleisuus laski, mikä johtui pääosin äkkikuolemien vähenemisestä. Samaan aikaan kallonpohjan ja nikamavaltimoiden puhjenneiden aneurysmien suhteellinen osuus kuitenkin kasvoi noin kolmanneksella.
– On tärkeää selvittää, miksi juuri näiden riskisijaintien osuus on kasvussa, jotta juurisyihin voidaan tehokkaasti puuttua. Taustalla voivat olla muutokset väestön riskitekijöissä, Asikainen sanoo.