Syystalvi tuo moneen perheeseen tukun ei-toivottuja pöpöjä. Infektiotautien kausi käynnistyy toden teolla yleensä lokakuun tienoilla, myös rokot ja loistaudit vierailevat talven lähestyessä useissa kodeissa.
– Taudit leviävät helposti, kun vietetään isoissa ryhmissä aikaa pitkin päivää. Lasten keskuudessa yleisimpiä ovat virusperäiset ylähengitystieinfektiot, kertoo lastentautien erikoislääkäri Péter Csonka Terveystalosta.
Oireina ovat tyypillisesti nuha, limaisuus ja yskä. On hyvä muistaa, että yskänlääkkeiden käyttöä ei suositella sitkeänkään köhän ratkaisuksi.
– Virusinfektioon liittyvä yskä häviää usein itsestään ilman lääkehoitoa 1–3 viikossa. Yskänlääkkeet eivät tutkimusten mukaan helpota lasten oireita, ja voivat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa lapselle vakavia keskushermostoon liittyviä haittavaikutuksia, kuten aistiharhoja, rytmihäiriöitä ja tajunnan häiriöitä, Csonka muistuttaa.
Yskänlääkkeiden sijaan yskäisen lapsen oloa voi helpottaa esimerkiksi hunajalla, nenäimureilla ja höyryhengityksellä. Hunajaa ei kuitenkaan saa antaa alle yksivuotiaille lapsille botulismiriskin vuoksi.
Hengitystieinfektioiden ohella syksyn tavallisimpia seuralaisia ovat korvatulehdukset, silmätulehdukset, kurkunpääntulehdukset ja angiina. Silmä- ja korvatulehduksia hoidetaan tipoilla ja tarvittaessa antibiooteilla. Kurkunpääntulehduksen tunnistaa haukkuvasta yskästä, johon auttaa kylmän ilman hengittäminen.
Kovana kurkkukipuna tuntuvan angiinan aiheuttaa streptokokkibakteeri, mutta etenkin pienillä lapsilla se voi oireilla myös iholla tai takapuolessa aiheuttaen niin sanotun peppuangiinan. Sen tunnistaa peräaukon punoituksesta ja arkuudesta.
Myös esimerkiksi enterorokkoa ja norovirusta esiintyy ympäri vuoden, syksylläkin. Niiden torjunnassa avainroolissa on huolellinen käsihygienia. Taudit paranevat yleensä itsekseen noin viikossa. Taudin ollessa päällä tärkeintä on turvata lapsen riittävä nesteytys ja ravinto.
Loistaudit nostavat päätään
Lapsiperheiden syysvitsauksiin lukeutuvat myös loistaudit – etenkin kihomadot ja päätäit.
Kihomato on vajaan sentin pituinen vaalea mato, joka runsaasti esiintyessään aiheuttaa peräaukon kutinaa. Joskus matoja voi nähdä peräaukon ympärillä tai ulosteissa. Lievä kihomatoinfektio voi olla oireeton, mutta silloinkin tarttuva. Käsienpesu etenkin WC-käynnin jälkeen on tärkeä osa kihomadoilta suojautumista.
Päätäi on 2–3 millimetrin mittainen ja aiheuttaa nimensä mukaisesti kantajansa päässä kovaa kutinaa. Täit eivät hypi päästä toiseen, vaan vaativat levitäkseen suoran kontaktin toisen ihmisen päähän tai esimerkiksi pipoon.
Sekä täiden että kihomatojen hoitoon käytetään apteekista saatavia itsehoitotuotteita. Lisäksi koko perheen vaatteet ja lakanat pestään, pakastetaan tai saunotetaan loisten häätämiseksi. Tartunnat uusivat herkästi uudelleen, joten hoidon kanssa ei kannata oikoa.
Sairaan lapsen paikka on kotona
Kun yksi tauti seuraa toistaan, voi tuntua siltä, että koko syksy kuluu neljän seinän sisällä vuorotellen sairastaen. Csonka kuitenkin vetoaa vanhempiin, jottei lapsia vietäisi tarhaan tai kouluun puolikuntoisina.
– Mitä sairaampana lapsi on päiväkodissa, sitä enemmän hän tartuttaa muita. Kotona pitäisi malttaa toipua riittävän pitkään. Moni tauti tarttuu helposti pisaratartuntana, ja etenkin ripuli- ja oksennustaudit leviävät erittäin herkästi. On sairastavankin lapsen edun mukaista saada sairastaa kotona, sillä kotioloissa lapsi saa huomattavasti parempaa lepoa, vaikkei malttaisikaan maata paikoillaan koko päivää.
Csonka muistuttaa myös, ettei sairaan lapsen kanssa pidä lähteä hoitamaan ruokaostoksia tai muitakaan askareita.
– Lapsen olo voi olla hyvinkin kurja, vaikkei hän osaisikaan sitä itse sanoittaa. Kaikkein paras lääke on lepo kotona ja monipuolinen ravinto, silloin tauditkin paranevat nopeammin. Oman lapsen yleisvointia kannattaa opetella lukemaan, jotta tietää, milloin on tarpeen jäädä kotiin lepäämään. Pitkällä aikavälillä se varmasti maksaa myös menetetyt työpäivät takaisin, Csonka lupaa.
Jatkuva sairastelu on tuttua etenkin pienten lasten vanhemmille. Taaperoilla voi olla jopa kymmenen hengitystieinfektiota vuodessa. Csonkan mukaan tilanne kuitenkin tasaantuu 3-vuotiaana, jolloin immuunijärjestelmä vahvistuu, eikä lapsi nappaa enää kaikkia tauteja.
Vaikka flunssalta ei aina voikaan välttyä, ei perushygienian merkitystä voi korostaa liikaa. Ahkera käsienpesu, aivastaminen hihaan tai nenäliinaan sekä riittävä unensaanti ja monipuolinen ravinto ovat parhaat eväät syksyyn ja talveen.