Aivovaltimopullistumat eli aneurysmat ovat aivoverisuoniseinämien heikentyneitä kohtia, joita esiintyy noin 2–3 prosentilla väestöstä.
Useimmat pullistumat eivät aiheuta oireita, mutta pieni osa puhkeaa ja aiheuttaa tuolloin hengenvaarallisen lukinkalvonalaisen aivoverenvuodon. Suomessa noin 40 prosenttia tällaisen vuodon saaneista menehtyy.
Aivovaltimopullistumat eivät ole perinnöllisiä, vaan syntyvät useimmiten aikuisiällä tupakoinnin ja korkean verenpaineen seurauksena. Tupakointi on merkittävin riskitekijä aivovaltimopullistumien puhkeamiselle, ja aiempien suomalaistutkimusten mukaan riski on poikkeuksellisen suuri tupakoivilla keski-ikäisillä naisilla.
Tutkimus paljasti hurjia
HUS kertoo, että Helsingin yliopistollisen sairaalan neurokirurgian tutkimuksessa seulottiin aivoverisuonten tietokonetomografiakuvauksella 108 tupakoivaa 50–60-vuotiasta naista.
Tulos oli raju. Tutkituista jopa kymmenellä prosentilla havaittiin aivovaltimopullistuma.
Useimmat Helsingin yliopistollisen sairaalan tutkimuksessa havaitut pullistumat olivat kooltaan pieniä, jolloin ensisijainen hoito on tupakoinnin lopettaminen ja verenpaineen hyvä hoito. Kahden naisen aivovaltimopullistuma hoidettiin ennaltaehkäisevällä leikkauksella.
-Kaikkia aivovaltimopullistumia ei ole tarvetta hoitaa leikkauksella tai suonensisäisellä sulkutoimenpiteellä. Usein tupakoinnin lopetus tai verenpainetaudin hyvä hoito riittävät pullistuman vuotoriskin pienentämiseen, tarkentaa tutkimuksen päätutkija, neurokirurgi Justiina Huhtakangas.
Suomessa kymmeniä tuhansia riskiryhmässä
Suomessa on noin 38 000 tupakoivaa 50–60-vuotiasta naista, joista ainakin osa voisi hyötyä seulonnasta. Tutkimuksen perusteella ei vielä voida antaa virallista suositusta seulonnan laajentamisesta.
-Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa seulonta on kohdennettu ihmisiin, joilla tiedetään olevan erityisen korkea riski sairastua lukinkalvonalaiseen aivoverenvuotoon ja menehtyä tautiin. Seulonta ja riskitekijöihin eli tupakointiin ja korkeaan verenpaineeseen puuttuminen voi vähentää ennenaikaisia kuolemia tässä riskiryhmässä, jopa ilman kirurgista tai suonensisäistä hoitoa, kommentoi aivoverisuonisairauksiin erikoistunut neurokirurgi Miikka Korja, joka on myös seulontatutkimuksen tutkijalääkäreitä.
HUSin neurokirurgit korostavat, että seulonnan hyötyjä ja haittoja pitää vielä arvioida huolellisesti. Seulonta voi aiheuttaa myös ylihoitoa ja sairastuvuutta, jos kaikki pienetkin löydetyt aivoverisuonipullistumat hoidetaan toimenpiteillä. Toimenpiteisiin liittyy aina komplikaatioriskejä. Potilaiden hyvä informointi ja tukeminen on ensiarvoisen tärkeää.
Tupakoinnin lopettamisen tukeminen seulonnan yhteydessä voisi tuoda merkittäviä terveyshyötyjä. Seulonnan vaikuttavuudesta ja pitkän aikavälin hyödyistä on luvassa lisätutkimuksia niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin.