Vapaa-ajan fyysisellä aktiivisuudella on suotuisia vaikutuksia nivelruston laatuun vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla, joilla on todettu lievä polven nivelrikko.

Tämä havaittiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa terveystieteiden alan tutkimuksessa jokin aika sitten.

Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Keski-Suomen keskussairaalan, Oulun yliopiston lääketieteen tekniikan laitoksen kanssa ja Helsingin yliopiston ortopedian ja traumatologian laitoksen kanssa. Vapaa-ajan liikunnan vaikutuksia polven nivelruston laatuun seurattiin 12 kuukauden ajalta.

Seurantatutkimukseen osallistui 76 polvikivuista kärsivää 60–68-vuotiasta naista, joilla oli radiologisesti todettuja lievän nivelrikon aiheuttamia muutoksia polvinivelessä. Osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään perustuen heidän vapaa-ajan fyysiseen aktiivisuustasoonsa 12 kuukauden ajalta, paljon, kohtuullisesti ja vähän liikkuneet.

Yleisin vapaa-ajan liikuntamuoto oli kävely, johon kuului myös sauvakävely. Eniten liikkuneiden ryhmä käveli keskimäärin kolme tuntia viikossa, kohtuullisesti liikkuneiden ryhmä puolitoista tuntia ja vähiten liikkuneiden ryhmä tunnin viikossa.

Vapaa-ajan fyysisen aktiivisuustason vaikutusta polven nivelruston biokemialliseen koostumukseen arvioitiin ruston kuvantamiseen kehitetyillä T2 relaksaatioaika- ja dGEMRIC-magneettikuvauksella.

– Kävelyn aiheuttama epäsäännöllinen ja matalavoimainen polvinivelen kuormitus voi saada aikaan nivelrustossa suotuisia vaikutuksia, kuten parantunutta aineenvaihduntaa sekä ravintoaineiden imeytymistä, liikuntatieteellisen tiedekunnan tohtorikoulutettava, fysioterapeutti Matti Munukka kertoi.

– Nivelruston terveyden ylläpitäminen vaatii päivittäisiä fyysisiä toimintoja, ja säännöllisesti suoritettuna kävely ja sauvakävely muun päivittäisen aktiivisuuden ohella voivat ylläpitää ja jopa parantaa polven nivelruston laatua, Munukka arvioi.

Parempaa toimintakykyä ja elämänlaatua

Liikunta on tärkeä osa nivelrikon hoitoketjua, ja sitä suositellaan nivelrikosta kärsiville taudin kaikissa vaiheissa. Erityisesti taudin alkuvaiheessa monimuotoisen liikunnan merkitys korostuu, kun nivelen vauriot ei ole vielä suuria eikä kipu tai jäykkyys estä harjoittelua. Liikunnan on osoitettu voivan lievittää nivelrikkopotilaan kipua, parantavan toimintakykyä ja elämänlaatua.

Tutkimus osoitti, että korkeampi vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus pystyi tuottamaan riittävästi ärsykkeitä, jotka paransivat polven nivelruston arvioitua glykosaminoglykaanipitoisuutta. Glykosaminoglykaanit vastaavat osaltaan nivelruston voiteluominaisuuksista, kimmoisuudesta ja elastisuudesta. Niiden väheneminen on alkavan nivelrikon ensioireita. Tämän tutkimuksen kliininen merkitys on, että riittävän korkea ja säännöllinen vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus voi parantaa polven nivelruston terveyttä ja laatua.