Aikuisten ADHD-diagnoosit ovat yleistyneet viime vuosina huomattavasti. Mistä ADHD:n tunnistaa, miksi se jää usein piiloon aikuisiälle saakka ja millaisia voivat olla piilevät oireet? Elämä voi parantua, vaikka hoitamaton ADHD olisi aiheuttanut suuriakin haasteita.

Moni ADHD:n eli aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön oireista kärsivä hakeutuu ammattilaisen vastaanotolle vasta aikuisena. Diagnoosin saaminen voi pitkittyä, jos oireita ei tunnista.

– Ehkä tunnetuin ja näkyvin ADHD-oire on motorinen ylivilkkaus, joka on vähemmän yleistä aikuisilla. Rauhallisesti käyttäytyvällä aikuisella aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö ei ole silminnähtävä, vaikka pinnan alla kuplii. Sisäinen levottomuus jää usein huomioimatta, kuvailee Terveystalon psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Sami Leppämäki.

Hoitamaton ADHD voi johtaa muihin kamppailuihin elämässä, joihin päädytään hakemaan ulkopuolista apua.

– Näennäisesti pärjäävän ihmisen taustalla voi olla aikamoisia vaikeuksia. Moni aikuinen on ollut hoidossa esimerkiksi ahdistuksen vuoksi, eli koska he kokevat jatkuvaa mielen levottomuutta. On paljon potilaita, jotka ovat olleet pitkään psykoterapiassa ja oppineet käsittelemään ahdistusta oikein hyvin, mutta silti jää jotain, mitä he eivät ymmärrä, Sami Leppämäki jatkaa.

Kantokyky voi pettää vasta elämänmuutoksen myötä

Toinen hidaste hoitoon hakeutumiselle voi olla niin sanotusti kantokyvyn romahtaminen vasta aikuisena. 

– Vaikka oireita olisi ollut lapsesta asti, ne voivat ilmetä aikuisena eri tavalla esimerkiksi elämänmuutoksissa. Omilleen muuttaminen opintojen perässä tai kasvanut vastuu ylennyksen myötä voivat aiheuttaa ylitsepääsemättömältä tuntuvia haasteita. Olosuhteiden ja tutun arjen muutokset voivat lisätä kuormitusta ja johtaa totaaliseen kantokyvyn romahtamiseen, Sami Leppämäki kuvailee.

Sama ilmiö koskettaa usein perhettä perustavia naisia. Kun palettiin lisätään liikkuvia osia, voi toimintakyky heiketä ratkaisevasti niin, ettei pärjääkään oletusten mukaisesti. Arjesta selviytyminen on voinut onnistua yksin asuessa, mutta toimintakyky ehtyy ymmärrettävästi, kun yhtäkkiä arjessa on huolehdittava itsensä lisäksi muista. 

Avun hakeminen voi olla vaikeaa, sillä ihminen haluaa pärjätä.

-Varsinkin naisilla on monesti hyvin vahvoja syyllisyydentunteita siitä, että pitäisi pärjätä, sillä naiset pärjäävät ja äidit pärjäävät. Pitäisi jaksaa mitä vain. Voi ottaa koville, kun ei jaksakaan, Leppämäki selventää.

Häpeä hiljentää ja ennakkoluulot vaikeuttavat diagnoosin saamista

Pärjäämisen paineet ja ADHD:hen liittyvät ennakkoluulot aiheuttavat negatiivisia tunteita, jotka estävät hakeutumasta hoitoon. Omia oireita saatetaan hävetä, eikä niistä haluta puhua negatiivisten ennakkoluulojen takia.

-On hyvä, että asioista puhutaan ja hälvennetään epäluuloja. ADHD voi olla kenellä tahansa – naapurillasi tai parhaalla kaverillasi, Leppämäki toteaa.

Sami Leppämäki neuvoo myös ottamaan asian rohkeasti puheeksi terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, vaikka joskus voi sielläkin kohdata asenteita ADHD:ta kohtaan. On tärkeää kuitenkin jatkaa, vaikka kokisi aluksi tulevansa sivuutetuksi eikä toivomaa diagnoosia saa.

-Ei kannata hävetä. Näkymättömyyden kokemukset ovat ikäviä ja oikeutettuja, mutta sitkeästi vaan eteenpäin. Tehkää itsestänne näkyviä! Kukaan ei ole täydellinen, Leppämäki kannustaa.

Joskus diagnoosin saaminen voi vaatia pitkäjänteisyyttä ja tukea. Toisen vaikeudet tulee kuitenkin ottaa aina tosissaan. Leppämäen viesti onkin se, että tulee yrittää uudestaan, kunnes löytyy taho, joka suhtautuu vakavasti.

– Sen jälkeen voi avautua aivan uusi elämä. ADHD ei ole mikään häpeä ja sitä kannattaa rohkeasti lähteä selvittämään. Omasta terveydestä huolehtiminen ei ole koskaan huono asia. Tarkkaavuushäiriöitä voidaan hoitaa ja se, että asiaa tutkitaan voi lisätä paljon ymmärrystä itseään kohtaan, Leppämäki tähdentää.

Apukeinot selviytyä ADHD:n kanssa aikuisena:

  1. Diagnoosi. Diagnoosin varmistuminen on monelle helpottava tekijä ja lähtökohta elämänmuutokselle. Asian tiedostamiseen auttaa ymmärtämään itseään paremmin, jotta voi suoda itselleen armollisuutta ja hyväksyntää.
  2. Toimintasuunnitelma. Mietitään yhdessä ammattilaisen kanssa, mitä ongelmia ihmisellä on, millä elämänalueilla ne näkyvät ja miten niitä lähdetään hoitamaan.
  3. Lääkehoito. Lääkehoito ei paranna, mutta auttaa ihmistä auttamaan itseään. Se työntää eteenpäin.
  4. Psykoterapia. Psykoterapia on vaihtoehto, joka on usein suunnattu ADHD:n liitännäisoireisiin, kuten masennukseen tai ahdistukseen.
  5. Toimintaterapia. Neuropsykiatrisen valmentajan kanssa mietitään ja harjoitellaan vaihtoehtoisia toimintamalleja erilaisiin vaikeuksiin.
  6. Elämäntavat. Voi kuulostaa tylsältä, mutta uni, liikunta ja ravinto ovat hyvän elämän avaimet. Rutiinien ylläpito on usein helpompaa hoidon alettua.