Sairaanhoitajaliiton koronakyselyn tuoreimmissa vastauksissa viime syyskuun ja tammikuun 2021 väliseltä ajalta korostuvat väsymys ja riittämättömyyden tunteet. Kaikkiaan Sairaanhoitajien koronakyselyyn on viime keväästä lähtien vastannut yli 2000 sairaanhoitajaa.

Sairaanhoitajan työt ovat vastaajien mukaan muuttuneet, lisääntyneet ja käyneet raskaammiksi, mutta vahvuudet työvuoroissa eivät ole lisääntyneet vaan päinvastoin usein vähentyneet. Tehdään paljon ylitöitä ja pitkiä työrupeamia eikä lomista ole varmuutta. Esihenkilöt joutuvat päivystämään vapaa-ajallaankin.

— Sairaanhoitajat ja esihenkilöt tarvitsevat nyt tukea jaksaakseen, sanoo Sairaanhoitajaliiton asiantuntija Liisa Karhe.

Kuka meitä suojaa tai puolustaa kun ennen koronaa vallinneeseen resurssipulaankin tarjotaan valmiuslakia ja lisää keppiä?

Viime keväänä uudessa tilanteessa jaksettiin sairaanhoitajien mukaan vielä tsempata, mutta nyt tsemppihenki on poissa. Motivaatio työtä kohtaan on kyselyn mukaan laskenut. Sen sijaan kollegoiden arvostuksen moni toteaa entisestään lisääntyneen. Vastaajat kertovat usein myös jaksavansa juuri kollegan tuen tai hyvän yhteishengen ansiosta.

— Kollegoiden arvostuksen lisääntyminen on hienoa, mutta samalla se pistää pohtimaan, ovatko sairaanhoitajat potilaiden ja asiakkaiden lisäksi ainoita tässä yhteiskunnassa, jotka näkevät työnsä perustavaa laatua olevan merkityksen? Hoitoyön kentältä käsin kyselyyn vastaajat näkevät konkreettisesti sen, miten oma ammattikunta kannattelee koko terveydenhuoltoa, sanoo Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Nina Hahtela.

Sairaanhoitajat peräänkuuluttavat kyselyssä sitä, että esihenkilöt kuuntelisivat ja tukisivat. 

Esimies on tähän asti jaksanut tukea ja kannustaa, mutta hänkin alkaa uupua, koska suurin osa aikaa menee sijaisten hankintaan.

Myös esihenkilöt toivovat omilta esihenkilöiltään tukemista: että kysyttäisiin kuulumiset, kuunneltaisiin vastaukset ja osoitettaisiin kiinnostusta siihen, miten yksikössä pärjätään.

 — Ja reagoitaisiin niihin asioihin, joista raportoidaan, muistuttaa Liisa Karhe.

Henkilökuntaa ei ole riittävästi

Sekä sairaanhoitajien että esihenkilöiden vastauksissa nousee voimakkaana se tosiasia, että henkilökuntaa ei ole riittävästi. Se koettelee vastaajien mukaan kaikkien jaksamista ja vaarantaa samalla työ- ja potilasturvallisuuden.

Sairaanhoitajat kantavat poikkeuksellisten olojen yhä jatkuessa suurta huolta asiakkaista ja potilaista. Hoitovelan kertyminen ja sen purkaminen stressaa monia. Erityisen kuormittava ajanjakso sairaanhoitajien työssä ei suinkaan ole päättymässä siihen, kun korona alkaa laantua. Monet nostavat tätä asiaa vastauksissaan.

Sairaanhoitajien vastauksissa kautta linjan nousee esiin perehdytyksen tärkeys ja osaamisen kehittämisen merkitys poikkeusaikoinakin.

Epävarmuutta siitä, missä on jatkossa töissä ja saako perehdytystä. Täällä käytäntö, että työt menevät perehdytyksen edelle! En voi käsittää tuota ajatusta.

— Vaikka tilanne olisi kuinka hankala, on täysin edesvastuutonta ja lisäksi hyvin lyhytnäköistä, jättää työntekijä ilman asiallista perehdyttämistä. Työn tekemisen edellytykset ovat tällöin olemattomat ja potilasturvallisuus vaarantuu. Jos ei saa perehdytystä, ei todennäköisesti tule uudelleen kyseiseen yksikköön, pahimmassa tapauksessa jättää koko alan. Perehdytys on kivijalka potilasturvallisuudelle ja sairaanhoitajien alalla pysymiselle, Nina Hahtela painottaa.

Mitä tästä opitaan?

Edellisestä aallosta ei kyselyyn vastanneiden mukaan ole opittu tarpeeksi. Sairaanhoitajat peräänkuuluttavat vastauksissaan etukäteissuunnittelun merkitystä ja vastuun kantamista.

 – Kysymme, mitä tästä on opittu, mutta onko mietitty, kuka tämän kaiken dokumentoi? Ilman dokumentointia me emme tiedä, miten selvisimme ensimmäisestä ja toisesta aallosta, emmekä pysty hyödyntämään hyviä kokemuksia ja välttämään toistamasta huonoja. Dokumentointiin toivoisin kansallista ohjeistusta ja asian täysipainoista huomioimista, muistuttaa Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Nina Hahtela.

Kursiivilla julkaistut ovat kyselyssä esiin tulleita kommentteja