Pellavansiemenrouhe on löytänyt tiensä suomalaisten aamupalapöytiin terveystuotteena, jota ripotellaan puuroon ja smoothieen kuitujen ja omega-3-rasvahappojen ja paremman suolen toiminnan toivossa.
Harvempi kuitenkaan tietää, että tätä luonnontuotetta koskee virallinen käyttörajoitus – eikä syyttä. Pellavansiemenet sisältävät linamariinia, joka hajotessaan muuttuu elimistössä syanidiksi.
Linamariini imeytyy helpommin pellavansiemenrouheesta kuin kokonaisista siemenistä. Myrkyllisen syanidin vapautuminen on kuitenkin niin hidasta, että pitoisuudet elimistössä eivät kohoa vaaralliselle tasolle ellei rouhetta syödä hyvin suuria kerta-annoksia. Myös kuumennus voi vähentää tai estää syaanivetyhapon muodostumista.
Ruokaviraston mukaan pellavansiemenrouhetta voi käyttää turvallisesti, kunhan käyttömäärissä ollaan tarkkoja. Etenkin pienten lasten ja raskaana olevien sekä imettävien kohdalla käyttöä ei suositella lainkaan.
Ruokalusikallinen
Ruokavirasto suosittelee, että aikuiset käyttävät enintään 1–2 ruokalusikallista eli noin 15 grammaa pellavansiemeniä päivässä. Tätä määrää ei ole syytä ylittää.
Pitkäaikaisessa käytössä on hyvä pitää välillä taukoja.
Ruokaviraston mukaan pellavan linamariinin pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole tietoa, mutta sen mahdolliset haittavaikutukset ovat todennäköisesti vain välittömiä.
Nyt voi voittaa vuoden kotisiivoukset – osallistu!
Pellavalla kuten myös monilla muillakin öljykasveilla on myös luontainen ominaisuus kerätä siemeniinsä maaperän raskasmetalleja, etenkin kadmiumia.
Moni vuorottelee esimerkiksi ummetusta hoitaessaan kauraleseiden ja pellavansiemenrouheen kanssa.