Lähes kaikki hyvinvointialueet ovat ottaneet käyttöön tai kehittävät parhaillaan jonkinlaista hoidon jatkuvuuden mallia.

Työ etenee eri puolilla Suomea, mutta Kainuu toimii edelläkävijänä: se on ensimmäisenä hyvinvointialueena nimennyt omalääkärin kaikille alueensa asukkaille.

Omalääkärit olivat kova juttu 80-90-luvulla, mutta niistä luovuttiin. 

Peräti seitsemän hyvinvointialuetta on saanut omalääkärimallien kehittämiseen lisärahoitusta vuodelle 2025 osana Suomen kestävän kasvun ohjelmaa. Rahoituksen avulla alueet ovat rakentaneet erilaisia tapoja toteuttaa pysyvää hoitosuhdetta, jossa potilaalla on nimetty omalääkäri sekä omahoitaja tai tiimi, jotka vastaavat hänen perusterveydenhuollostaan kokonaisvaltaisesti.

Tavoitteelle, että jokaisella Suomessa olisi oma lääkäri, on vahvat ja tutkitut perusteet. Yksi yhtenäinen malli ei kuitenkaan sovi rakenteiltaan ja väestörakenteeltaan hyvin erilaisille alueille, minkä vuoksi ratkaisuja kehitetään monella tavoin. 

-Henkilökohtaisen hoitosuhteen jatkuvuus on kansainvälisen tutkimusnäytön perusteella välttämätöntä laadukkaan perusterveydenhuollon järjestämisessä. Näyttö osoittaa, että jatkuvuus vähentää sairastavuutta ja kuolleisuutta, parantaa hoidon laatua ja potilastyytyväisyyttä sekä pienentää kokonaiskustannuksia, kertoo THL:n ylilääkäri Sara Launio. 

-Useimmat hyvinvointialueet tarjoavat omalääkäripalvelua erityisesti paljon palveluja käyttäville ja aikovat laajentaa mallia vaiheittain koskemaan koko väestöä. Osa alueista tähtää suoraan koko väestön omalääkäripalveluun, Launio toteaa. 

Ensimmäiset kokemukset ovat rohkaisevia: potilaiden tyytyväisyys on kasvanut, ja heillä on entistä selkeämpi tieto siitä, keneen olla yhteydessä ja kuka vastaa heidän hoidostaan. 

Kiinni henkilöstötilanteesta 

Hyvinvointialueen mahdollisuuksiin rakentaa omalääkärimallia vaikuttaa erityisesti henkilöstötilanne: pysyviä, kokeneita yleislääkäreitä tarvittaisiin lisää perusterveydenhuoltoon.

Alueet tarttuvat henkilöstöhaasteisiin vahvistamalla koulutus- ja tukirakenteita.  

Monilla alueilla omalääkärin tehtävissä toimivat yleislääketieteeseen erikoistuvat sekä vastavalmistuneet lääkärit, jotka työskentelevät kokeneiden seniorilääkäreiden tuella.

-Tällainen ammatillinen tuki auttaa varmistamaan hoidon laadun tilanteessa, jossa kokeneista lääkäreistä on pulaa, ja luo perustaa mallin laajemmalle käyttöönotolle, Launio toteaa. 

Yhtenä ratkaisuna kokeiltiin ammatinharjoittajamallia eli yrittäjälääkärin kanssa tehtävää sopimusta.  

Hoidon jatkuvuutta tukemaan on kehitetty myös uusia digitaalisia ratkaisuja.  

Toisaalta hankkeissa kävi ilmi, että hoidon jatkuvuuden perusta, potilaiden osoittaminen omalääkäreille ja omahoitajille, vaatii vielä kehitystyötä. Työtä ovat vaatineet niin potilaiden jakamisen oikeudenmukaiset periaatteet kuin tekninen toteutuskin. Potilastietojärjestelmät ovat tässä erilaisessa lähtötilanteessa keskenään. 

Omalääkäri ei työskentele yksin 

Omalääkäri ei työskentele yksin, vaan potilaita hoidetaan yhdessä muiden ammattilaisten kanssa. Rinnan omalääkäriratkaisujen kanssa on kehitetty omahoitajan työnkuvaa.

Useimmilla hyvinvointialueilla omalääkäri-omahoitaja-työparit toimivat moniammatillisissa tiimeissä, mikä selkeyttää työnjakoa ja helpottaa muun muassa poissaolojen järjestelyissä.