Tänään torstaina 4.3. on vietetetty maailman lihavuuden päivää. Vaikeaan tai sairaalloiseen lihavuuteen voi löytyä apu leikkaushoidosta. Tarkoin harkittu toimenpide parantaa potilaan elämänlaatua monin tavoin.

Ylipaino on niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin vakava terveysongelma, johon suhtaudutaan usein yhä asenteellisesti. Ylipainoa pidetään usein potilaan itsensä aiheuttamana ongelmana ja luonteen heikkoutena.

– Kyse ei ole siitä, etteivätkö lihavuusleikkaukseen hakeutuvat ihmiset osaisi laihduttaa. Päinvastoin – he ovat siinä mestareita. Monella on takanaan useita laihdutuskuureja, mutta 95 prosenttia ihmisistä ei pysty säilyttämään tuloksia normaalissa arjessaan, kertoo vatsaelinkirurgian dosentti ja ylilääkäri Timo Heikkinen Terveystalosta.

Vaikea ja sairaalloinen lihavuus on sairaus, jonka taustalla on monia vielä tuntemattomiakin altistavia tekijöitä. Jo nyt tiedetään lihavuudelle altistavia geneettisiä, mikrobiologisia ja suolisto-aivoyhteyteen liittyviä tekijöitä. Virheellisistä asenteista olisi äärimmäisen tärkeää päästä eroon, sillä potilaiden syyllistäminen ja moralisointi voi jopa estää potilaiden aktiivisen hakeutumisen vaikean lihavuuden hoitoarvioon.

Myös itse lihavuusleikkauksiin liittyy paljon harhaluuloja, vaikka niitä on tehty Suomessa aktiivisesti jo yli 15 vuoden ajan. Lihavuuskirurgia ei ole kosmeettista kirurgiaa.

– Lihavuuskirurgia on aineenvaihduntakirurgiaa ja hyvään lääketieteelliseen näyttöön perustuvaa sairauden hoitoa. Se on vaikean ja sairaalloisen lihavuuden ainoa hoitomuoto, josta on osoitettavissa hyvä ja pysyvä painonlasku sekä lihavuuden liitännäissairauksien paranemista, Heikkinen selittää.

Ylipainoa hoitamalla voidaan myös vähentää monia sairastumisriskejä. Ylipaino lisää riskiä sairastua esimerkiksi tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, useisiin syöpätauteihin sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksiin.

Lihavuuskirurgia on sairauden hoitamista

Leikkaukseen johtavat aina ennen kaikkea terveydelliset syyt. Lihavuuskirurgian leikkausindikaatiot ovat painoindeksi 40 tai yli sekä painoindeksi 35–40 ja lihavuuteen liittyvä liitännäissairaus. Myös painoindeksillä 30–34.9 voidaan harkita lihavuuskirurgiaa, mikäli kyseisellä potilaalla on lääkehoidosta huolimatta huonossa hoitotasapainossa oleva kakkostyypin diabetes.

– Tyypillisin potilas on henkilö, jonka painoindeksi on 40–45 ja ylipainosta on kärsitty vuosikymmenien ajan, usein jo lapsuudesta lähtien. On kokeiltu kaikki mahdollinen Painonvartijoista Atkinsin dieetteihin – monta kertaa. Aineenvaihdunta on usein jollain tapaa häiriintynyt.

Lihavuusleikkaukset tehdään tähystämällä, vatsanpeitteisiin tulee käytännössä viisi pientä haavaa. Sekä maailmalla että Suomessa on käytössä kaksi yleistä leikkausmenetelmää: mahalaukun ohitus ja mahalaukun kavennus, joka on tällä hetkellä maailman yleisin lihavuuskirurginen leikkaus.

Mahalaukun ohitusleikkauksessa tehdään aiemman mahalaukun ja ohutsuolen ohitus: ruuan kulkureitti muuttuu, mutta mitään ei poisteta. Mahalaukun kavennusleikkauksessa mahalaukusta puolestaan poistetaan noin 2/3, mutta ruuan kulkureitti jää ennalleen.

Yhteistä menetelmille on, että ne molemmat muuttavat myös maha-suolikanavan hormonitoimintaa vaikuttaen kylläisyystunteeseen. Lihavuuskirurgian jälkeen potilaat voivat syödä normaalia terveellistä ruokaa, mutta vain pieniä määriä kerrallaan ja ateriointi tapahtuu 3–4 tunnin välein. Ruoka-ainemieltymyksetkin voivat muuttua.

Eri leikkausmenetelmien tuloksia ja optimaalista leikkausvalintaa tutkitaan aktiivisesti.

– Kyseessä on harkiten tehtävä ja koko loppuelämän kestävä syömis- ja elintapojen muutos. Leikkaus on siinä erittäin hyvä apukeino, mutta muutoksen tekee potilas itse.

Lihavuusleikkauksen jälkeen on loppuelämän ajan seurattava ravitsemustilaa säännöllisillä verikokeilla sekä käytettävä vitamiini- ja kalkkilisää. Sitoutumista ja motivaatiota vaaditaan, mutta ne palkitaan merkittävillä tuloksilla.

– Potilaan elämänlaatu kohenee usein huomattavasti: paino laskee runsaasti ja pysyvästi. Ylipainon aiheuttamat liitännäissairaudet paranevat suurella osalla tai niiden puhkeaminen voidaan estää. Esimerkiksi moni diabeetikko pääsee insuliinista eroon, samalla vointi ja suorituskyky paranevat. Myös liikkuminen helpottuu laihtuessa.

Lähes jokainen pitää leikkauksen seurauksena saavutettua laihtumistaan positiivisena ja itsetuntoon myönteisesti vaikuttavana asiana.

Lihavuusleikkaukseen pääsee yhä liian harva

Suomessa tehtyjen lihavuusleikkausten määrä on lisääntynyt viimeisen 15 vuoden aikana, mutta edelleenkään ne eivät ole vaikeaa tai sairaalloista lihavuutta sairastavien potilaiden määrään suhteutettuna lähimainkaan riittäviä. Suomessa väestöön suhteutetut leikkausmäärät ovat muita Pohjois-Euroopan maita alhaisempia, vaikka maamme lihavuusluvut ovat kohtalaisen korkeat.

– Lihavuuskirurgialla ei voida hoitaa lihavuusepidemiaa, mutta leikkausta tarvitseville potilaille se on erittäin tärkeä hoitomuoto. Suomessa leikkausmäärät ovat olleet noin 1 000 leikkausta vuodessa, kun todellinen vuosittainen tarve olisi 2–3-kertainen nykyiseen verrattuna, Heikkinen huomauttaa.

Kunnallisella puolella haasteena ovat paikoittain poliklinikka- ja leikkausjonot.

Yksityisellä puolella leikkaukseen pääsemisen lääketieteelliset kriteerit ovat luonnollisesti yhtä tarkat, mutta rerurssit usein mahdollistavat jopa tehokkaamman prosessin ja nopeamman etenemisen.

Perus- ja työterveydenhuolto on kokonaisuudessa suuressa roolissa. Heikkisen mielestä toivottavaa olisikin, että terveyskeskus- ja työterveyslääkärit tarttuisivat vaikeaan lihavuuteen nykyistä hanakammin. Ylipainon aiheuttamien sairauksien hoitamisen lisäksi olisi olennaista puuttua taustalla vaikuttavaan ongelmaan.

– Yhä useamman potilaan soisi pääsevän lihavuuden hoitoarvioon. Vielä nykyäänkin törmää ajatteluun, että lihavuusleikkaus sopisi vain hyvin harvoille. Asia on päinvastoin – harvassa ovat ne potilaat, joille leikkaus ei sovellu, Heikkinen kiteyttää