Kun läheinen ja rakas ihminen kuolee, menetys tuntuu musertavalta. Tapahtunut suistaa elämän helposti raiteiltaan. Silloin moni kaipaa vertaistukea – toivoa siitä, että surun kanssa voi jonakin päivänä oppia elämään.
Näyttelijä Jussi Lampi pohtii yhä, miksi tytär Mandi päätti oman elämänsä 19-vuotiaana. Laulaja Johanna Pakonen joutui hyvästelemään kaksospoikansa, jotka menehtyivät ennenaikaisesti raskauden puolivälissä. Entinen pituushyppääjä Ringa Ropo pohti oman elämänsä merkitystä jouduttuaan hautaamaan alle kahden vuoden ikäisenä leukemiaan kuolleen poikansa.
Europarlamentaarikko Eero Heinäluoma, kirjailija Kaari Utrio, ex-pääministerin puoliso Minna-Maaria Sipilä, lääkäri Pippa Laukka, näyttelijä Lena Meriläinen, taidekauppias Reijo Oras, viihdetaiteilija Jope Ruonansuun leski Mari Ruonansuu, kansanedustaja Maarit Feldt-Rannan leski, tv-toimittaja Vesa Kallionpää sekä kansakuntaa koskettaneissa tragedioissa läheisensä menettäneet suomalaiset kertovat nyt uutuuskirjassa omasta surustaan.
Haastateltavat antavat omien kokemustensa kautta lukijalle toivoa ja tukea siihen, miten raskaan menetyksen jälkeen voi päästä elämässä eteenpäin: oivalluksia, mielenhallinnan keinoja ja asioita, jotka ovat tuoneet helpotusta ja lohtua.
Anneli Juutilainen on espoolainen toimittaja, joka tunnetaan syvällisistä ja koskettavista henkilöhaastatteluistaan. Kirjan Lähtösi jälkeen — Kertomuksia surusta ja selviytymisestä on kustantanut Docendo.
Epäreilu kuolema
Yksi tarinansa kirjassa kertovista on Maarit Feldt-Rannan leski, tv-toimittaja Vesa Kallionpää, joka kertoo vaimonsa kuolleen olleen epäreilun, kivuliaan, ja että hänestä tuli kamppailua seurattuaan eutanasian kannattaja.
Kansanedustajana muistettava Feldt-Ranta kuoli marraskuussa kaksi vuotta sitten. Hän oli vain 51-vuotias. Hän kuoli toisen kerran uusiutuneeseen mahasyöpään.
– Maaritin elämän loppu oli aivan turhan pitkä ja tuskainen. Viimeisten viikkojen ja päivien muisteleminen on minulle yhä hyvin vaikeaa. Vaikka Maarit sai vahvat lääkkeet ja lopulta hänet nukutettiin, näin hänen kärsimyksensä. Se oli väärin. Maarit olisi ansainnut paremman lähdön, poliitikan toimittaja Vesa Kallionpää kuvaa kirjassa.
– Maarit kieltäytyi hoitotestamentissaan nesteytyksestä, koska hän ei halunnut pitkittää kuolemaansa. Heti saattohoitoon mennessämme hän pyysi minua googlettamaan, miten nopeasti ihminen kuolee janoon. Silloin vasta aloin aavistaa, millaista on kuolla maharungon syöpään, Kallionpää kertoo.
– Hän tenttasi hoitajilta, montako päivää hänellä oli jäljellä. Joku arvioi viittä. Mutta menikin kuukausi ja potilas eli pidempään kuin kukaan kuvitteli. Maaritin sydän oli niin vahva, ettei se antanut periksi, vaikka keho hiipui luurangon laihaksi.
Kallionpään mukaan hänen vaimonsa kuolema oli epäoikeudenmukainen. Hänestä tuli eutanasian kannattaja ja hän toimii aktiivisesti asian hyväksi.
– Kaikkein vaikeinta minulle oli nähdä, miten niin valoisa, iloinen ja elämänmyönteinen ihminen joutui kuolemaan kitumalla. Se ei ollut oikea tai reilu tapa – se ei ollut hyvä kuolema. Potilas ja omaiset olisivat halunneet toisin.
Kuvitus: Wikimedia Commons
