Väitöstutkimuksessaan lääketieteen lisensiaatti Jussi Pohjonen on selvittänyt suoliston ja munuaissairauksien yhteyttä keskittyen IgA-nefropatiaan. IgA-nefropatia eli Bergerin tauti on maailman yleisin glomerulonefriitti eli munuaiskerästulehdus.
Vaikka sairauden synnystä vallitsee keskeisiltä osin yhtenäinen näkemys, sen kehittymisen monet vaiheet tunnetaan yhä huonosti. Arvioiden mukaan limakalvojen puolustuksella ja etenkin suoliston limakalvolla on merkittävä rooli.
Tulehdukselliset suolistosairaudet (IBD) ovat alati yleistyvä ryhmä suoliston kroonisia tulehdussairauksia. Nykyisin jo reilulla prosentilla väestöstä on diagnosoitu joko colitis ulcerosa eli haavainen paksusuolentulehdus tai Crohnin tauti. IBD oireilee myös suoliston ulkopuolella. Yleisimpiä ilmentymiä ovat maksan, ihon, silmien ja nivelten sairaudet. Munuaisiin liittyvät IBD:n ilmentymät ovat selvästi harvinaisempia.
Väitöstutkimuksessaan Jussi Pohjonen selvitti IBD:n yleisyyttä potilailla, jotka oli ohjattu munuaisen koepalan ottoon. Keskeinen havainto oli, että IBD oli heillä selvästi yleisempi väestötason esiintyvyyteen verrattuna. Lisäksi joka viidennellä munuaiskoepalan otossa käyneellä IBD-potilaalla todettiin IgA-nefropatia eli IgAN.
– IgAN on sairautena harvinainen, joskin munuaissairauksien joukossa yleinen. Sen diagnosointi edellyttää koepalaa munuaisesta. IgAN on merkittävä loppuvaiheen munuaistauti, joka johtaa keinomunuaishoitoon tai munuaissiirtoon. Kohdennetut lääkehoidot ovat vasta tulollaan, ensimmäinen sellaiseksi katsottu on suolistossa vaikuttava kortisoni, Pohjonen sanoo.
Tutkimuksessa saatiin myös uutta, ennen julkaisematonta tietoa IBD:n esiintyvyyden muutoksista munuaissairauksissa.
– Havaitsimme, että IBD:n ja etenkin Crohnin taudin esiintyvyys on kasvanut IgAN-potilailla. 1980-luvulla kahdella prosentilla IgAN-diagnoosin saaneista todettiin IBD, 2000-luvulla IBD todettiin jo 4,4 prosentilla. Näkemykseni on, että esiintyvyyden kasvua selittää IBD:n yleistyminen, Pohjonen analysoi.
Tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa Pohjonen keskittyi sellaisiin IgA-nefropatiaa sairastaviin henkilöihin, joilla ei ollut todettu suoliston sairautta. Heidän kokemiaan suoliston oireita kartoitettiin kyselykaavakkeilla, joihin saatujen vastausten perusteella havaittiin, että IgAN-potilaat kokivat oireita verrokkeja enemmän. Neljä viidestä tutkitusta antoi lisäksi biologisia näytteitä, joissa muun muassa osoitettiin, että ohutsuolen soluvauriossa vapautuvan proteiinin tasot olivat seerumissa korkeammat kuin terveillä henkilöillä.
– Emme voi poissulkea mahdollisuutta, että kyseisen proteiinin tasot verenkierrossa nousevat yleisesti munuaissairauden takia. Siksi tulevissa tutkimuksissa on selvitettävä munuaistoiminnan vaikutuksia suoliston vauriota mittaaviin proteiineihin. Väitöskirjan tulokset kuitenkin kokonaisuutena tukevat ajatusta suoliston roolista IgAN:n synnyssä ja etenemisessä. Havainnot kannustavat jatkamaan tutkimusta niin, että sairaus pystytään tunnistamaan paremmin ja ennen kaikkea kehittämään etenemistä hidastavaa hoitoa, Pohjonen summaa.
