Viisikymppinen nainen pudottelee mielestään harmittavan usein tavaroita käsistään, kaikkea ”sellaista pientä johon tartun”, kuten hän itse asiaa kuvaa.

-Milloin se on kynä, milloin kissan diabetesruisku, milloin suolapurkki. Tämä on alkanut haitata minua. Voiko kyse olla vakavasta? hän kysyy.

Aiheesta löytää tietoa terveysaiheisesta kirjallisuudesta, mutta jokaisen on syytä selvittää arjessaan vaivaava asia lääkärissä.

Tavaroiden putoilu käsistä ei ole iän myötä automaattisesti “normaalia”, vaikka 50-60 vuoden iässä keho toki muuttuu. Taustalla voi olla useita eri syitä – osa harmittomia, osa sellaisia, jotka kannattaa selvittää.

Yleisimpiä mahdollisia syitä voivat olla:

– Puristusvoiman heikkeneminen. Lihasvoima vähenee iän myötä, erityisesti jos ei ole tehty lihasmassaa ja puristusvoimaa rakentavia harjoituksia ja liikuntaa on vähän. Tämä näkyy usein juuri esineiden lipsumisena.

– Hermopinne tai hermoston häiriö. Esimerkiksi rannekanavaoireyhtymä, kaularangan kulumat tai hermopuristus voivat heikentää tuntoa ja otetta. Tyypillistä on silloin kömpelyys, puutuminen tai pistely sormissa.

– Niskan ja hartioiden ongelmat. Kaularangan välilevy- tai kulumamuutokset voivat vaikuttaa käsien hienomotoriikkaan ja voimaan.

– Verensokeriongelmat. Tämä voi olla monelle yllättävä tieto, mutta pitkään koholla ollut verensokeri (esimerkiksi diagnosoimaton tai huonosti tasapainossa oleva diabetes) voi vaurioittaa ääreishermoja ja aiheuttaa kömpelyyttä.

– B12-vitamiinin puutos. Voi aiheuttaa hermo-oireita, heikentynyttä tuntoa ja otteen pettämistä.

– Lääkkeiden haittavaikutukset. Tietyt lääkkeet voivat vaikuttaa lihasvoimaan, koordinaatioon tai tuntoon.

– Harvinaisempana syynä on neurologinen sairaus. Jos mukaan liittyy selkeää heikkoutta, vapinaa, puheen vaikeutumista tai toispuoleisia oireita, asia pitää arvioida nopeasti.

Milloin kannattaa hakeutua lääkäriin:


– jos tavaroiden putoilu on ilmaantunut nopeasti
– jos siihen liittyy puutumista, kipua tai selvää heikkoutta
– jos toinen käsi on selvästi huonompi kuin toinen
– jos arkiaskareet alkavat vaikeutua

Käytännössä peruslääkärikäynti on hyvä aloitus. Yleensä selvittelyyn kuuluu käsien voiman ja tuntoaistin tutkiminen, niskan liikkuvuuden arvio, tarvittaessa verikokeita (esimerkiksi B12, sokeriarvot) ja joskus jatkotutkimuksia.

Teksti: Timo Palonen

Lähteenä käytetty: Terveyskirjasto, Terveyskylä, Aava, Terveystalo, Mehiläinen, Prevention