Keuhkosyövän toteamisessa on havaittu eroja hyvinvointialueiden välillä. Tuore raportti antaa samalla huolestuttavan kuvan siitä, että sairaus löytyy Suomessa usein vasta edenneessä vaiheessa.

Kyse on kansallisessa syöpien laaturekisterihankkeessa julkaistusta toisesta keuhkosyöpäraportista, jossa tarkasteltiin vuosien 2019–2023 tietoja. Raportissa käytiin läpi, mitä keuhkosyövän tutkimisesta ja hoidosta kertyy kansallisiin rekistereihin, mitä tiedot kertovat hoidon toteutumisesta ja miten tulokset vaihtelevat alueittain.

Lue lisää: Seela Sella sairastui syöpään

Suomen Syöpärekisterin johtaja Janne Pitkäniemen mukaan uusi raportti vahvistaa jo aiemmin tehdyn havainnon alueellisista eroista syövän toteamisvaiheen diagnostiikassa.

– Uusi keuhkosyöpäraportti vahvistaa aikaisemman havainnon syövän toteamisvaiheen diagnostiikkaan liittyvistä alue-eroista ja parantaa ymmärrystämme muun muassa hoidon tavoitteiden osalta. Kansalliset rekisterit tuottavat tietoa, jota hoidon toteutumisesta Suomessa on kaivattu. Toki selviä kehityskohteitakin tunnistettiin kuten kliinisen levinneisyystiedon heikko kattavuus, Pitkäniemi toteaa.

Raportissa keskityttiin erityisesti kolmeen asiaan: moniammatillisten hoitokokousten toteutumiseen, siihen kuinka moni potilas ohjautuu parantavaan hoitoon sekä siihen, kuinka kattavasti syövän levinneisyystietoa on saatavilla.

Lue lisää: Varhainen merkki paljastaa uusiutuuko syöpä 

Tuloksista nousee esiin yksi iso ongelma. Keuhkosyöpä todetaan usein vasta myöhään. Parantavaan hoitoon ohjautui runsas neljännes eli 27 prosenttia potilaista.

Lisäksi noin viidenneksellä potilaista syövän tarkkaa solutyyppiä ei ollut määritelty, eikä diagnoosi kaikissa tapauksissa perustunut kudos- tai solunäytteeseen. Näissäkin osuuksissa oli selviä alueellisia eroja.

Kansallisen syöpäkeskuksen ylilääkäri Timo Nykopp painottaa, että rekisteritiedon arvo ei ole vain havaintojen kirjaamisessa, vaan siinä, että niiden perusteella voidaan ryhtyä korjaaviin toimiin.

– Laaturekisterien tarjoaman tiedon avulla voidaan tunnistaa hoidon toteutumisessa ja tuloksissa esiintyviä mahdollisia eroja ja poikkeamia. Tätäkin tärkeämpää on, että havainnot johtavat jatkotarkasteluun, syiden selvittämiseen ja konkreettisiin kehittämistoimiin niin alueilla kuin kansallisesti, Nykopp toteaa.

Myös kliininen asiantuntijalääkäri Heidi Andersén nostaa esiin varhaisen toteamisen merkityksen.

– Keuhkosyöpä löytyy Suomessa liian usein liian myöhään. Kun diagnoosi tehdään vasta edenneessä vaiheessa, potilaan mahdollisuudet parantavaan hoitoon vähenevät olennaisesti. Siksi varhaisen toteamisen, sujuvan diagnostiikan ja yhdenmukaisten hoitokäytäntöjen vahvistaminen on erittäin tärkeää, Andersén korostaa.

Raportin mukaan ongelma ei kuitenkaan liity vain itse hoitoon, vaan myös tietojen laatuun. Kaikkia hoidon kannalta olennaisia tietoja ei saada kansallisista rekistereistä, koska osa tiedoista jää kirjaamatta tai ei siirry eteenpäin kansallisiin tietojärjestelmiin.

Erityisen niukasti tietoa oli saatavilla moniammatillisista hoitokokouksista. Myös syövän levinneisyystiedossa oli isoja puutteita, sillä tieto puuttui lähes puolelta potilaista. Se vaikeuttaa sen arvioimista, missä vaiheessa sairaus todetaan ja miten hoito kohdistuu.

THL:n laaturekisteritoiminnan johtaja Jonna Salosen mukaan tietotuotannon ketjussa on vielä paljon korjattavaa.

– Tarvitaan vielä työtä, että tietotuotannon ketju saadaan kuntoon. Tämä vaatii oman toiminnan tarkastelua niin tietomäärittelijöiltä, tietojärjestelmätoimittajilta, hyvinvointialueiden tietohallinnoilta kuin tietoja kirjaavilta ammattilaisiltakin, Salonen toteaa.

Hän kertoo, että seuraavaksi selvitetään myös sitä, voisiko tarvittavia tietoja löytyä Kanta-palvelujen Potilastietovarannosta.

– Meidän tulee myös jatkaa parhaiden ja käyttökelpoisimpien tietolähteiden selvittämistä. Seuraavaksi tutkimme, miten tarvittavat tiedot löytyvät Kanta-palvelujen Potilastietovarannosta, jota hyödynnetään esimerkiksi THL:n diabetesrekisterin tietolähteenä, Salonen jatkaa.

Raportin tulosten käsittely jatkuu nyt kansallisesti yhteistyössä ammattilaisten kanssa. Tavoitteena on selvittää tarkemmin havaittujen erojen taustat ja löytää ratkaisuja, joilla keuhkosyövän hoitoa voidaan kehittää nykyistä vaikuttavammaksi.