Aivojen verisuonissa voi olla muutos, joka ei tunnu missään eikä näy arjessa millään tavalla. Silti se voi pahimmillaan johtaa äkilliseen, hengenvaaralliseen aivoverenvuotoon.
Tampereen yliopiston tiedotteen mukaan kyse on aivovaltimoaneurysmista ja muista aivojen verisuonimuutoksista. Ne ovat sairauksia, joiden kohdalla lääkärin ja potilaan päätös ei ole yksinkertainen.
Pahamaineista lukinkalvonalaista verenvuotoa tutkittiin Suomessa
Kaikkia aneurysmia ei pitäisi leikata. Osa taas pitäisi hoitaa ajoissa. Vaikea kysymys on se, mistä tietää, kumpi ratkaisu on oikea.
Aneurysma tarkoittaa verisuonen pullistumaa. Valtaosa niistä ei koskaan repeä, mutta jos repeämä tapahtuu, seuraukset voivat olla vakavat. Leikkaus voi pelastaa hengen, mutta myös siihen liittyy riskejä.
Tampereen yliopiston neurokirurgian professori Juhana Frösénin tutkimuksessa etsitään keinoja tehdä näitä päätöksiä aiempaa tarkemman tiedon perusteella. Tavoitteena on, ettei potilaan hoitoa ratkaista vain epävarmuuden varassa.
Frösén kehittää tiiminsä kanssa dataan ja tietoon perustuvia päätöksenteon tukityökaluja. Niiden avulla voitaisiin arvioida, kuka todella hyötyy leikkauksesta ja kuka voidaan jättää turvallisesti seurantaan.
HUS-tutkimuksen hurja saldo: Tässä naisryhmässä aivopullistuma joka 10. naisella!
Keskeisessä roolissa on koneoppiminen. Sen avulla voidaan tunnistaa aneurysman muodossa ja kehityksessä sellaisia muutoksia, jotka voivat kertoa seinämän heikkenemisestä ja repeämisvaarasta.
– Malli on opetettu tunnistamaan puhkeamisriski suuren potilasaineiston pohjalta, ja se pystyy yhdistämään kymmeniä muuttujia ja arvioimaan niiden keskinäistä merkitystä. Tutkimuksessamme malli suoriutui selvästi paremmin kuin nykyiset, kliinisessä työssä käytössä olevat riskipisteytykset, kuten PHASES- ja UCAS-mallit. Aneurysman muoto ja kasvu ovat parempia puhkeamisen ennustajia kuin monet perinteiset potilaskohtaiset riskitekijät, kuten ikä tai verenpaine, Frösén kertoo.
Käytännössä tulevaisuuden hoitopolku voisi edetä niin, että potilas käy aivokuvantamisessa. Siinä mitataan aneurysman muotoa ja kehitystä. Sen jälkeen tiedot syötetään ennustemalliin, joka antaa lääkärille riskiarvion päätöksenteon tueksi.
Tarkoitus ei siis ole, että tekoäly yksin päättäisi leikkauksesta. Sen tehtävä olisi tuoda lääkärille lisää tietoa siitä, kuinka suuri repeämisriski juuri kyseisen potilaan kohdalla on.
Frösénin tutkimuksen pitkän aikavälin tavoitteena on potilaskohtainen ”digitaalinen kaksonen”. Sen avulla voitaisiin paitsi ennustaa aneurysman puhkeamisriskiä myös simuloida, miten riskiä voisi pienentää esimerkiksi elämäntapamuutoksilla tai lääkehoidolla.
Tutkimus on esillä Tampereella järjestettävässä Scandinavian Neurosurgical Congress 2026 -kongressissa. Tapahtuma kokoaa Tampereelle neurokirurgeja, tutkijoita ja kliinikoita 18 maasta.
Kongressissa käsitellään muun muassa tekoälyn ja datan käyttöä hoitopäätöksissä, potilasturvallisuutta, ikääntyvän väestön hoitoa ja neurokirurgian koulutuksen tulevaisuutta.
Scandinavian Neurosurgical Congress 2026 järjestetään Tampere-talossa 11.–13. toukokuuta 2026.