HUSissa tehty tutkimus on vahvistanut, että verikoe voi helpottaa tiettyjen tulehdusten diagnostiikkaa.
Kyse on lasten ympäristömykobakteerien aiheuttamista tulehduksista. Tyypillinen oire on lapsen kaulalle lyhyessä ajassa ilmestyvä patti.
Diagnoosi on tähän asti varmistettu usein kajoavilla menetelmillä. Kajoava tarkoittaa lääketieteessä tutkimusta tai hoitoa, joka ulottuu elimistön sisälle. Tässä tapauksessa kyse voi olla esimerkiksi koepalan ottamisesta tai kirurgisesta toimenpiteestä.
Lapselle se ei ole aivan pieni asia. HUSin mukaan koepalan otto vaatii lapselta nukutuksen, ja kirurgisesta toimenpiteestä voi jäädä arpi.
Nyt tutkimuksessa on todennettu verikokeeseen perustuvan menetelmän luotettavuus todellisella potilasaineistolla. Menetelmä ei siis ole täysin uusi: ensimmäiset havainnot sen soveltuvuudesta julkaistiin jo noin kymmenen vuotta sitten. Siitä huolimatta diagnostiikassa ja hoidossa on edelleen käytetty usein kajoavia menetelmiä eli koepaloja ja leikkauksia.
Verikokeen hyöty voi näkyä myös lääkityksessä. HUSin mukaan ympäristömykobakteerien aiheuttamat lasten kaulan alueen imusolmuketulehdukset paranevat itsestään, ja hoidoksi riittää usein seuranta. Kun tulehduksen aiheuttaja varmistuu verikokeella, antibiootteja ei välttämättä tarvita.
Tutkimuksessa oli mukana 939 lapsipotilaan tutkimustulokset ja kliiniset tiedot. Lapset olivat olleet tutkimuksissa HUSissa vuosina 2011–2015. Aineistosta tunnistettiin 45 lasta, joilla oli ympäristömykobakteerin aiheuttama kaulan alueen imusolmuketulehdus.
Verikokeella on kuitenkin yksi tärkeä rajaus. Tuberkuloosirokote eli BCG-rokote voi antaa kokeessa positiivisen tuloksen. Siksi menetelmää voidaan hyödyntää erityisesti lapsilla, jotka eivät ole saaneet BCG-rokotetta. Suomessa BCG-rokotteen ovat saaneet vuoden 2006 jälkeen vain riskiryhmiin kuuluvat lapset.
Samaa verikoetta voidaan HUSin mukaan käyttää epäselvissä tapauksissa myös siihen, että selvitetään, onko lapsi saanut BCG-rokotteen vai ei.