Moni on varmasti kuullut sanonnat “asenne ratkaisee” ja “jos uskoo itseensä, pystyy mihin vaan”. Voiko omien tavoitteiden tai unelmien saavuttamista todella edistää asennoitumalla oikein? Neuropsykologian erikoispsykologi Heli Isomäki Terveystalosta kertoo, mitä asenteelle on tehtävissä – ja mitä toisaalta ei.

Minäpystyvyys kuvaa ihmisen käsitystä omasta kyvykkyydestään suhteessa erilaisiin tehtäviin. Se vaihtelee tilanteen mukaan: ihminen voi pitää itseään hyvin kyvykkäänä esimerkiksi omaan työhönsä, mutta pelätä silti suoriutuvansa huonosti jostakin työn osa-alueesta. 

Minäpystyvyys vaikuttaa konkreettisesti siihen, mitä ihminen tekee

On tutkittu, että kokemus korkeasta minäpystyvyydestä auttaa ihmistä parempiin suorituksiin.

− Jos ihminen kokee olevansa kompetentti, hän käyttää käsillä olevaan tehtävään enemmän aikaa ja vaivaa sekä sietää eteen tulevia hidasteita. Jos taas lähtökohta on se, että olen huono ja tämä on minulle vaikeaa, ihminen ei jaksa ponnistella. Tällaiset uskomukset ennustavat vahvasti sitä, miten ihminen pärjää, kertoo Terveystalon neuropsykologian erikoispsykologi Heli Isomäki.

Onnistumiset ja hyvä palaute ruokkivat korkeaa minäpystyvyyttä

Minäpystyvyys on motivaation kaltainen tunne, eivätkä tunteet tottele komentoja tai pakotteita. 

− Ihminen ei voi vain päättää, että alkaa nyt uskoa kykyihinsä ja sen jälkeen kaikki on helpompaa. Minäpystyvyys elää kuitenkin ihmisen mukana ja minäpystyvyyttä voi kasvattaa hankkimalla onnistumisen kokemuksia ja kannustusta. Kaikkea ei kuitenkaan pysty muuttamaan edes positiivisten kokemusten kautta, sillä minäpystyvyyden takana olevat asenteet vaikuttavat suorituksiimme, ja ne muovautuvat jo lapsuudessa, kertoo Isomäki.

Minäpystyvyyden taustalla vaikuttavat lapsuudessa muovautuneet asenteet 

Isomäen mukaan minäpystyvyyden taustalla olevat asenteet voi jakaa kahteen: muuttumattomuuden asenteeseen ja kasvun asenteeseen. 

− Jos on lapsena omaksunut muuttumattomuuden asenteen, uskoo ihmisen pärjäävän synnynnäisten ominaisuuksien, kuten lahjakkuuden tai älykkyyden ansiosta. Tämä on itse asiassa aika syvällä suomalaisessa perinteessä. Moni lienee kuullut sanonnan “heikot sortuu elon tiellä”, jonka taustalla on ajatus siitä, että toiset vain ovat vahvempia tai pärjäävämpiä kuin toiset.

Jos ihmisellä taas on kasvun asenne, hän uskoo siihen, että menestys tulee tekemällä työtä ja näkemällä vaivaa. 

− Kasvun asenteen omaksuneet eivät usko, että esimerkiksi menestys olisi sidottu synnynnäisiin piirteisiin. On havaittu, että monia niin sanotusti menestyneitä ihmisiä, kuten huippu-urheilijoita, yhdistää kasvun asenne.

Kasvatuksella voi vaikuttaa asenteiden muovautumiseen ja minäpystyvyyden kokemukseen

Aikuisena asenteisiin on vaikea vaikuttaa, sillä ne syntyvät jo lapsuudessa. 

− Jos lasta kehutaan aina siitä, miten matemaattisesti lahjakas tai musikaalinen hän on, hän omaksuu herkemmin muuttumattomuuden asenteen: minä pärjään, koska olen tietynlainen. Kehut eivät tietenkään ikinä mene hukkaan, mutta kannustan vanhempia kiinnittämään huomioita siihen, voisiko lasta kehua ennemmin jonkin asian harjoittelusta tai yrittämisestä. Se ohjaa lasta lempeästi kasvun asenteen puoleen.

Asenteen merkitys korostuu, kun minäpystyvyys saa kolauksen

Isomäki muistuttaa kuitenkin, että jos minäpystyvyys on korkea, ei asenteella ole niin paljoa merkitystä. 

−  Asenteen merkitys korostuu, kun minäpystyvyys saa kolauksen: ihminen saa esimerkiksi potkut tai epäonnistuu jossain tärkeässä tilanteessa. Kärjistäen voi sanoa, että kasvun asenne helpottaa ihmisen elämää paljon, koska silloin epäonnistumisen kokemus ei kohdistu ihmiseen itseensä, vaan hänen tekemäänsä työhön.

Muuttumattomuuden asenne taas saa ihmisen herkästi soimaamaan itseään ja omia piirteitään. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää löytää kannustusta ja pieniäkin onnistumisia, jotka parantavat minäpystyvyyttä – asenteesta huolimatta, Isomäki päättää.