Oma tarina -osuudessamme pääsemme lukemaan 15-vuotiaan Elsin kirjoituksen. Elsi kirjoitti alun perin tekstinsä kouluesseeksi, mutta saimme julkaista sen myös sivustollamme. Kannattaa lukea ja kommentoida mitä ajatuksia se herättää.
…
Joulu on monelle se vuoden odotetuin juhla. Samalla se on varmasti yksi pahimmista ajoista niille, jotka viettävät sen yksin.
Mietitäänpä hetki: kaikkiallahan puhutaan perheistä, ystävistä, yhdessäolosta ja lahjojen vaihdosta. Mutta entä ne, jotka istuvat vain yksin kotona? Niille joulu ei tunnu ilolta, vaan enemmänkin raskaalta kivireeltä, ja se muistuttaa, ettei heillä ole ketään.
Me kaikki tiedämme jonkun, jolla ei välttämättä ole seuraa. Se voi olla naapuri, vanha kaveri, sukulainen tai vaikka työkaveri.
Meidän ei tarvitse pelastaa maailmaa. Mutta yhden teon voisi sydämellään jokainen tänä jouluna tehdä. Mieti milloin viimeksi soitit jollekin ihan vaan kysyäksesi mitä kuuluu! Ei tarvitse mennä kylään, jos se tuntuu tungettelevalta, mutta puhelu on jo kova juttu. Muutama minuutti sinun ajastasi voi olla toisen päivän paras hetki.
Ei tarvitse järjestää mitään spektaakkelia tai alkaa puhumaan elämäntarinoita. Yksi pieni puhelu riittää, eikä se vie paljon ajasta. Toiselle se voi olla se juttu, joka tekee joulusta siedettävän tai jopa hyvän. Me usein ajatellaan, että joku muu hoitaa. Mutta entä jos kaikki ajattelisi niin? Silloin kukaan ei tekisi mitään.
Haastan kaikki tänä jouluna: soitapa jollekin, joka saattaa olla yksin. Ei tarvitse olla mitään erityistä sanottavaa. Tärkeintä on se, että välität. Ja jos mietit, kenelle soittaa, niin varmaan sinulla on joku mielessä, kun tätä luet. Älä mieti liikaa. Soita vaan. Siinä se.
Elsi