Ei sattunut! Tuttu lausahdus, kun liukkaat kelit ovat saaneet meidät pyllähtelemään teiden varsilla. Mutta miksi kaatuminen nolostuttaa ja entä jos se suorastaan hävettää? Psykologi ja psykoterapeutti Matti Isosävi vastaa kysymyksiin häpeästä.
Miksi kaatuminen nolostuttaa, kaikkihan me joskus kompuroimme?
– Tunnemme nolostumista, kun meistä paljastuu jotakin, joka vaikuttaa minäkuvaan, jota muille haluamme välittää. Nolostuminen on hyvin sosiaalista: tarkistamme, että näkikö joku, haemme automaattisesti katsekontaktia, heitämme ehkä asian vitsiksi tai kuittaamme, että ei sattunut. Saatamme siis hakea heti hyväksyntää muilta, Terveystalon psykologi ja psykoterapeutti Matti Isosävi kuvailee.
Miten nolostumisen ja häpeän tunne eroavat toisistaan?
– Nolostuminen on ihan tavallinen osa arkea. Se on lievä ja ohimenevä kokemus, jonka perimmäinen tarkoitus on auttaa meitä sopeutumaan joukkoon ja toimimaan yhdessä. Useimmille meistä kaatuminen aiheuttaa juuri tällaista nolostumista.
Nolostumisen ja häpeän tunteet liittyvät molemmat sosiaaliseen koodistoon, mutta häpeä on Isosävin mukaan syvempi ja kokonaisvaltaisempi tunne.
– Häpeän tunne saa meidät käpertymään sisäänpäin ja vetäytymään vuorovaikutuksesta. Emme katso muita silmiin, menemme kyyryyn ja haluamme paeta paikalta. Häpeään liittyy kokemus siitä, että oma toiminta olisi rikkonut sosiaalista normia ja vaikuttaisi merkittävästi siihen, miten muut näkevät meidät.
Mitä jos kaatuminen suorastaan hävettää?
– Toisinaan meidän voi olla ihan hyvä vähän hävetä. Mutta jos ulkoisesti vähäpätöisemmätkin asiat, kuten kaatuminen, saavat tuntemaan voimakasta häpeää, voi olla hyvä pysähtyä pohtimaan asiaa. Herkkyys kokea häpeää voi liittyä esimerkiksi liian jäykkään ja kovaan vaatimustasoon.
Testaa itsesi ilman lääkärin lähetettä – Puhti (Mehiläinen) laboratoriotesteihin täältä!
Myös itsetunnon ongelmat altistavat tuntemaan herkemmin häpeää.
– Silloin on ankarampi itselleen, eikä kaatuminen välttämättä mahdu siihen kuvaan itsestä, minkä haluaa muille esittää. Esimerkiksi asianmukainenturhautuminen huonosti hiekoitetusta jalkakäytävästä voi kääntyäkin helpommin vihaisuudeksi itseä kohtaan, Isosävi kuvailee.
Onko häpeä kulttuurisidonnaista?
– Häpeä on sosiaalisesti opittu tunne. Kulttuuri voi vaikuttaa merkittävästi siihen, mistä asioista ja kuinka herkästi häpeää koetaan. Esimerkiksi meillä Suomessa on paljon sanomattomia sääntöjä: emme anna suoraa palautetta, vaan kyräilemme, jos joku esimerkiksi etuilee jonossa. Tällainen kulttuuri voi olla omiaan eristämään yksilön ja tukahduttamaan tunteiden käsittelyä. Eristyksissä voi olla vaikeampi saada kokemuksia siitä, että oma toiminta on ihan ok ja hyväksyttävää. Tällöin riski jäädä kiinni esimerkiksi häpeään voi olla suurempi.
Miten haitallisesta häpeän tunteesta voisi päästä eroon?
– Häpeä on hyvin haastava tunne työstettäväksi. Luonteensa omaisesti se kääntää meidät pois sosiaalisista kontakteista. Häpeän työstäminen kuitenkin edellyttää useimmiten positiivisia sosiaalisia kokemuksia: sellaisia, joissa tulee hyväksytyksi ja jotka kumoavat aiemmat häpeänsävytteiset käsitykset itsestä ja omasta toiminnasta. Vaikean häpeän työstäminen onkin usein mielekkäintä aloittaa esimerkiksi psykoterapiasta. Toisinaan esimerkiksi itsemyötätuntoharjoitukset voivat aloittaa muutoksen, Matti Isosävi kertoo.
Testaa itsesi ilman lääkärin lähetettä – Puhti (Mehiläinen) laboratoriotesteihin täältä!
Asiantuntija: psykologi ja psykoterapeutti Matti Isosävi, Terveystalo