Kolesterolin kertyminen voi alkaa jo hyvin nuorena – riskitekijöiden puuttuminen ei anna suojaa sydäninfarktilta

Valtimonkovettumataudin muutoksia voi kertyä suoniin jo nuorella iällä, vaikka klassiset riskitekijät puuttuisivat. Tutkimukset antavat lisää perusteita, miksi kolesteroliarvo tulisi tietää viimeistään 40-vuotiaana

Haitallisen kolesterolin eli LDL-kolesterolin on jo pitkään tiedetty altistavan verisuonten ahtautumiselle ja lisäävän sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Kolesterolin kertyminen verisuonten seinämiin on hidas prosessi, joka tapahtuu vuosien kuluessa ilman oireita.

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on pystytty osoittamaan, että kolesterolin kertyminen voi alkaa jo hyvin nuorella iällä, ja että määritelmän mukaisten sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden puuttuminen ei välttämättä suojaa valtimonkovettumataudilta tai sydäninfarktilta.

Lääketieteellisessä Lancet-lehdessä julkaistiin hiljattain tutkimus, jossa pystyttiin osoittamaan yhä vahvemmin, että pitkäaikaisesti kohonneella kolesterolilla on yhteys sydän- ja verisuonisairauksien riskiin. Laajassa tutkimuksessa tarkasteltiin lähes 400 000 henkilön tietoja, joita kerättiin 19 eri maasta. Tutkimuksen tulokset vahvistivat käsitystä siitä, että sydän- ja verisuonisairauksien riski kasvaa jo nuoremmalla iällä kuin aiemmin on ajateltu.

Arvostetussa Journal of the American College of Cardiology -lehdessä on taas julkaistu tutkimus, johon osallistui yli 4 000 itsensä terveeksi kokevaa 40–54-vuotiasta henkilöä, joilla ei ollut klassisen määritelmän mukaisia sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä. Tutkimukseen osallistuneiden valtimoiden kuntoa tarkasteltiin erilaisin kuvantamismenetelmin.

Tarkastelussa saatiin selville, että valtimoiden kovettumiseen viittaavia muutoksia oli havaittavissa, vaikka henkilöiden LDL-kolesterolin pitoisuus oli yleisen suosituksen mukaisella tasolla (korkeintaan 3,0 mmol/l) tai jopa sen alapuolella. Henkilöillä, joilla veren LDL-kolesterolin pitoisuus oli 2,0 mmol/l, muutoksia löytyi lähes joka kolmannelta. Niillä, joilla LDL-kolesterolin pitoisuus oli suositusten ylärajalla (3,0 mmol/l), muutoksia löytyi jo lähes puolelta (45 %).

Pienetkin elintapamuutokset auttavat

-Jo 1950-luvulta lähtien on osoitettu, että suurella osalla sodan tai tapaturman uhreina kuolleista nuorista on alkavia valtimonkovettumataudin muutoksia. Näiden muutosten laajuus on yhteydessä elämän aikana vallitsevaan veren kolesterolipitoisuuteen ja muihin valtimotaudin riskitekijöihin. Vuosikymmenten kuluessa aluksi oireeton valtimotauti johtaa varsinaisiin sairauksiin: sepelvaltimotautiin, aivoverisuonitautiin ja alaraajojen ahtauttavaan valtimotautiin. Vakavimpia seurauksia ovat äkkikuolema, sydäninfarkti, aivohalvaus ja raaja-amputaatiot. Riskitekijöitä ovat kohonnut veren kolesteroli-, ennen kaikkea LDL-kolesterolipitoisuus, tupakointi, kohonnut verenpaine, diabetes ja ylipainon monet haitalliset seuraukset. Sairastumisriskiä voidaan tehokkaasti pienentää elintapa- ja tarvittaessa lääkehoidon avulla, mutta ainoastaan, jos riskitekijät tiedostetaan, arvioidaan ja niihin puututaan riittävän ajoissa, sanoo kardiologi, professori Mikko Syvänne.

Verisuonissa tapahtuvien muutosten on osoitettu tapahtuvan yhä nuorempana ja alhaisemmilla LDL-pitoisuuksilla. Vastaavasti myös keinot kolesterolin alentamiseksi ovat ravitsemustieteen asiantuntijan mukaan erityisen tehokkaita silloin, kun muutoksiin ryhdytään varhain ja niistä tehdään pysyviä.

-Niillä henkilöillä, joilla ei ole riskitekijöitä ja joiden LDL-pitoisuuden alentamiseen ei tarvita lääkehoitoa, on hyvät edellytykset laskea LDL-kolesteroliaan erityisesti ruokavalion muutoksilla. Tutkimuksissa on pystytty osoittamaan, että ruokavaliota muuttamalla on mahdollista saavuttaa keskimäärin 26–40 prosentin lasku LDL-kolesterolipitoisuudessa, sanoo ravitsemusterapian professori Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta.

Suomalaisen Käypä hoito -suosituksen ravitsemusohjeet LDL-kolesterolin alentamiseksi ovat Schwabin mukaan pysyneet pääperiaatteeltaan samanlaisina, joskin muuttuvaan elintarvikevalikoimaan pyritään reagoimaan jatkuvasti. Keskeisimpiä muutoksia ruokavaliossa ovat silti yhä rasvan laadun parantaminen, kuidun lisääminen ja kasvistanolia ja -sterolia sisältävien tuotteiden käyttö.

-Käytännössä kovat eli tyydyttyneet rasvat, joita saadaan maitotuotteista, juustoista ja rasvaisesta lihasta, tulisi osittain vaihtaa pehmeisiin eli tyydyttymättömiin rasvoihin. Ruokavalioon olisi hyvä sisällyttää myös kuitua, jota saadaan kasviksista, juureksista, marjoista, hedelmistä ja täysjyväviljoista sekä pähkinöistä ja siemenistä. Kasvistanolit ja -sterolit voivat tarjota hyvän teholisän terveyttä edistävän ruokavalion rinnalle henkilöillä, joilla sydän- ja verisuonisairauksien kokonaisriski on pieni ja LDL-kolesteroli hieman yli tavoitepitoisuuden. Myös kolesterolilääkkeen käyttäjät voivat hyötyä niistä, Schwab toteaa.

Ruokavaliomuutosten vaikutukset LDL-kolesteroliin ovat asiantuntijan mukaan aina yksilöllisiä, mutta yleensä muutoksia voidaan havaita noin kuukauden kuluessa.