Pelastustyöntekijät, poliisi, ensihoidon lääkärit ja hoitajat kohtaavat jatkuvasti työssään ihmiselämän haavoittuvuuden: työperäinen traumatisoitumisen on riski työssä, jossa työntekijä todistaa vakavia onnettomuuksia, väkivaltaa ja kuolemaa.
Erityisen suuri riski on silloin, kun uhrien joukossa on lapsia tai kun tilanteeseen muuten liittyy poikkeuksellisen järkyttäviä tekijöitä. Kaikki työtehtävät eivät ole perustyötä, vaan osa tehtävistä on poikkeuksellisen rankkoja.
– Vaikka työntekijöitä suojaa koulutuksen antama ammattitaito ja usein myös pitkä kokemus työstä, jotain traagisista tapahtumista menee silti suojauksen läpi, sanoo johtava psykologi Tuija Turunen Terveystalosta.
Turunen on tehnyt väitöskirjansa Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisten jälkihoidosta. Hän on myös ollut mukana tuomassa Suomeen poliisien erityisen kuormittavien tilanteiden jälkihoitoon tarkoitettua post trauma -työpajamallia, joka otettiin käyttöön vuonna 2012.
– Työpajat ovat osoittautuneet hyvin tuloksellisiksi traumatyöskentelyssä, ja nyt ensimmäiset työpajat on otettu käyttöön myös pelastusalalla, Tuija Turunen sanoo.
Post trauma -työpajoissa erityisen vaativiin työtehtäviin osallistuneet saavat tietoa psyykkisistä reaktioista, keinoja niiden käsittelyyn ja vertaistukea koulutettujen vertaisten vetämissä pienryhmissä. Työpajoissa on myös mahdollisuus henkilökohtaisiin keskusteluihin ja erityiseen EMDR-hoitoon psykoterapeutin kanssa.
Työstä johtuva traumatisoituminen voi aiheuttaa traumaperäisen stressihäiriön, joka on hoitoa vaativa sairaus. PTSD:n riski on auttajilla muita suurempi juuri sen vuoksi, että he altistuvat työssään hyvin järkyttäville asioille. PTSD aiheuttaa työntekijälle ihan samanlaisia oireita kuin onnettomuuteen tai väkivallan uhreiksi joutuneilla. Oireita ovat toistuvat, ahdistavat mielikuvat ja unet, ahdistus- ja unettomuushäiriöt, ärtyneisyys ja sosiaaliset vaikeudet. Oireet voivat olla todella piinaavia ja voimakkaita ja ne vaikuttavat työ- ja toimintakykyyn sekä sosiaalisiin suhteisiin.
– Yhdysvalloissa todettiin, että poliiseista, jotka joutuivat virkatehtävissään käyttämään asetta, suuri osa vaihtoi ammattia muutaman vuoden sisällä. Siksi siellä alettiin kehittää keinoja purkaa työperäistä traumatisoitumista. On hienoa, että Suomessa poliisihallinto, ja nyt myös pelastusala, on aktiivisesti alkanut kiinnittää huomiota työntekijöiden psyykkiseen kuormitukseen.
Myötätuntouupumus kertyy vähitellen
Myös toisten raskaita kokemuksia kuuntelevat työntekijät, kuten hätäkeskuspäivystäjät, psykoterapeutit tai vaikkapa lastensuojelun työntekijät tai rikoksia tutkivat poliisit, ovat riskissä kuormittua psyykkisesti. Puhutaan myötätuntouupumuksesta ja sijaistraumatisoitumisesta, jotka voivat kertyä toistuvasta toisten hädän kuuntelemisesta ja elämän nurjan puolen kanssa työskentelystä. Usein nämä kehittyvät vähitellen, mutta yksittäinen, todella rankka kertomus tai hätäpuhelu voi traumatisoida kuulijan.
Susanna Sankalan sosiologian pro gradu -tutkielma kertoo, että hätäkeskustyöntekijät kärsivät traumaperäisestä stressireaktiosta (PTSD). Vaikka he eivät itse kohtaa väkivaltaa tai sen uhkaa, soittajien kertomukset stressaavat heitä.
– Hätäänsä purkavan ihmisen tarinasta välittyy paljon tunnetta, joka voi jättää jälkensä työntekijään. Koulutus toki suojaa, mutta ei kokonaan estä tällaista reaktiota, Tuija Turunen sanoo.
Tällaista sijaistraumatisoitumista ja myötätuntouupumusta on Suomessakin onneksi alettu tunnistaa ja ottaa vakavasti. Enää ei ajatella, että rankat tarinat ovat työhön kuuluva asia, joka pitää vain kestää.
– On hyvä, että ilmiöstä puhutaan. Jatkuva altistus on kuin vahvaa röntgensäteilyä: se kertyy ja kasautuu. Työperäinen traumatisoituminen voi tapahtua yhden yksittäisen rankan työtehtävän yhteydessä. Molempien hoitona voidaan käyttää esimerikiksi PTSD:n Käypä hoito -suositusten mukaista EMDR-hoitoa tai traumafokusoitua psykoterapiaa, Tuija Turunen sanoo.
PTSD on hoidettavissa
Hän painottaa, että säännölliset työtilanteiden tekniset purut, työnohjaukset sekä itsehuollon menetelmät ovat niin ikään välttämättömiä.
– Tietoisuuden lisääminen kaikilla tasoilla nostaa sekä myötätuntouupumuksen että traumatisoitumisen esiin niin, että kynnys puhua työn aiheuttamasta psyykkisestä kuormasta madaltuu.
– Paljon voidaan tehdä jo ennalta. On myös hyvä muistaa, että PTSD on hoidettavissa, kunhan se ensin tunnistetaan. Ei ole työntekijän valinta, traumatisoituuko työssä vai ei – kyse on paljolti biologisesta reaktiosta. PTSD:n synty ei ole työntekijän päätettävissä eikä valittavissa, eikä se kerro hänestä ihmisenä tai työntekijänä muuta kuin sen, että hän on inhimillinen ihminen, johtava psykologi Tuija Turunen sanoo.