Lapsettomien lauantaita vietetään äitienpäivän alla 8.5. Tahaton lapsettomuus voi nostaa pintaan vaikeita tunteita, joiden kanssa ei kannata jäädä yksin.
Tahaton lapsettomuus koskettaa useita suomalaisia, mutta ilmiöstä on alettu puhua enemmän vasta viime vuosina. Lapsettomuuteen liittyvät tunteet ovat suuria, ja moni joutuu elämään niiden kanssa pitkiäkin aikoja.
– Lapsettomuus koskettaa joka kuudetta paria, ja se voi olla monelle siihenastisen elämän pahin kriisi, kertoo pääkaupunkiseudun ja Uusimaan vastaava psykologi Lotta Heiskanen Terveystalosta.
– Lapsettomuus on kriisinä erityinen, sillä siihen liittyy hyvin paljon epävarmuutta ja tilanne voi jatkua vuosiakin. Se voi olla luonteeltaan myös hyvin aaltoileva, kun toivo vuoroin herää ja viedään pois. Se tekee suruprosessista hyvin monimutkaisen, hän jatkaa.
Lapsettomuus on iso asia – sen nostattamia tunteita voi verrata esimerkiksi läheisen tai rakkaan ihmisen menetykseen. Valitettavan usein lapsettomuuden keskellä elävä joutuu kuitenkin kohtaamaan vähätteleviä asenteita tai tungettelevia uteluita. Kyselyt mahdollisesta perheenlisäyksestä voivat satuttaa, jos alla on useampi vuosi yritystä tai lukuisia keskenmenoja.
– Läheisetkään eivät aina ymmärrä, kuinka syvästä surusta on kysymys. Mitätöiviä reaktioita voi tulla eteen myös silloin, jos lähipiiri eivät tiedä parin kamppailevan lapsettomuuden kanssa. Aihe on arka ja monella on tarve – ja oikeus – suojata itseään. Ikävät kokemukset voivat entisestään nostaa kynnystä avautua aiheesta.
Lapsettomuus voi kuormittaa myös ihmissuhteita. Jos kyseessä on lasta toivova pariskunta, tilanteessa korostuu kumppaneiden mahdollisuus tukea toisiaan. Toisinaan kriisi voi kuitenkin nostaa parisuhdeongelmia esille. Myös ystävyyssuhteet voivat kärsiä, sillä kipeimpinä aikoina lapsettomuus voi etäännyttää raskaana olevista ystävistä ja lapsiperhetuttavista.
– Lapsettomuus on kokemuksena yksilöllinen, ja siihen voidaan suhtautua hyvin eri tavoin. Perheen perustaminen on monelle keskeinen toive, ja vaikka lapsen saaminen lopulta onnistuisikin, lapsettoman identiteetti säilyy monella kauan tämän jälkeenkin. Se on osa ihmisen tarinaa, ja voi vaikuttaa taustalla pitkään, vaikka tilanne olisikin jo jollain tapaa ratkennut, Heiskanen sanoo.
Kriisejä ei pidä vertailla – kaikilla on lupa surra
Jos lapsia on jo yksi, mutta sisaruksia ei kuulu, puhutaan sekundäärisestä lapsettomuudesta. Heiskanen toivoo, ettei ihmisten tilanteita vertailtaisi tai arvotettaisi, vaan kaikille annettaisiin lupa surra rauhassa.
– Ihmisten kärsimyksiä ei pitäisi millään tavalla vertailla. Perspektiivin otto on toki tärkeää, mutta ihmisten kokemuksia ja tunteita ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Toive lapsesta, olipa kyseessä esikoinen tai sisarus jo olemassa olevalle lapselle, voi olla vahva ja tunneperäinen haave, ja sitä on jokaisella lupa surra.
Ymmärrystä kysytään myös lähipiiriltä. Jos joku läheinen kärsii tahattomasta lapsettomuudesta, tärkeintä on kuunnella ja antaa tarvittaessa tilaa. Hyvä tapa on kohdata toinen myötätuntoisesti ja ilmaista, että on läsnä häntä varten siten kuin hän itse toivoo.
– Olennaisinta on, ettei lähde vähättelemään toisen surua tai tuntemuksia, tuputtamaan neuvoja tai utelemaan tilanteesta enempää, kun ihminen on valmis kertomaan. Ihmiset käsittelevät asiaa eri tavoin, joten kuunteleminen vie pitkälle, sanoo Heiskanen.
Psykologin vinkit lapsettomuuskriisiä läpikäyvälle
- Huolehdi omasta hyvinvoinnistasi
Lapsettomuus on monelle tilanne, jonka kanssa eletään pitkiäkin aikoja. Kriisin keskellä kannattaa hyödyntää itselle ominaisimpia selviytymiskeinoja: mielekkäiden asioiden tekeminen, säännöllinen ateriarytmi, liikunta ja ystävien tapaaminen ovat asioita, joihin kannattaa panostaa epävarmuuden keskelläkin.
- Etsi ainakin yksi tukihenkilö
Jokaisella on oikeus asettaa itse rajat sille, kenelle asiasta haluaa kertoa. Kertominen voi suojata ikäviltä uteluilta, mutta päätös on jokaisen oma. Vaikka asiasta ei haluaisi avautua laajasti, voi auttaa, jos löytää itselleen edes yhden henkilön, jonka kanssa asiaa voi purkaa avoimesti. Tukihenkilö voi olla esimerkiksi puoliso, ystävä tai sukulainen. Myös vertaistuki on arvokas apu asian käsittelyyn.
Jos omat keinot eivät riitä, lapsettomuuden käsittelyssä kannattaa kääntyä asiaan perehtyneiden ammattilaisten puoleen.
- Hyväksy vaikeatkin tunteet
Lapsettomuuteen liittyvät pettymykset ovat suuria, ja tilanteen pitkittyessä elämä voi alkaa pyöriä kriisin ympärillä. Omaan itseen kannattaa suhtautua myötätuntoisesti, antaa lupa surra ja suhtautua lempeästi myös asian nostattamiin raadollisempiin tunteisiin. Esimerkiksi muiden ihmisten vauvauutisten nostattamat pettymyksen ja kateuden tunteet ovat inhimillisiä, eikä niitä tarvitse hävetä tai tuntea niistä syyllisyyttä.