Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on käynnistänyt vuosille 2025–2027 tarkoitetun valtionavustushankkeen, jonka tavoitteena on kitkeä ja eliminoida kirroosiin ja pahimmillaan syöpäänkin johtava maksatauti Suomesta.

Hankkeen keskeisenä päämääränä on kehittää ja ottaa käyttöön uusia menetelmiä, jotka tehostavat hepatiitti C:n testausta, hoitoon pääsyä sekä ennaltaehkäisyä, erityisesti huumeita pistämällä käyttävien keskuudessa.

Kun testaus, tutkimukset ja hoito viedään sinne, missä kohderyhmä muutenkin on tai asioi, kuten terveysneuvontapisteisiin ja asumispalveluyksiköihin, madaltuu kynnys hakeutua hoitoon ja riski hoitopolulta putoamiseen vähenee.

Suomessa on siis otettu tärkeitä askeleita hepatiitti C:n torjumiseksi.

Hoito on helppoa

Virusspesifisillä lääkkeillä hepatiitti C:n hoitaminen on helppoa ja hoitotulokset erinomaisia. Yli 95 prosenttia potilaista paranee hoidon ansiosta. Lisäksi lääkkeet ovat hyvin siedettyjä ja aiheuttavat harvoin haittavaikutuksia.

”Viimeisten seitsemän vuoden aikana Suomessa on hoidettu keskimäärin 1 800 hepatiitti C -viruksen kantajaa vuosittain. Tästä huolimatta hepatiitti C -tartuntojen määrä on pysynyt korkealla tasolla, sillä vuonna 2024 raportoitiin 1 100 uutta tartuntaa”, toteaa tutkimuspäällikkö Henrikki Brummer-Korvenkontio THL:stä.

Hepatiitti C tarttuu veriteitse ja leviää erityisesti yhteisten pistosvälineiden välityksellä suonensisäisten huumeiden käyttäjillä. Haittoja vähentävät palvelut, kuten pistosvälineiden vaihto ja opioidikorvaushoito, tartuntojen varhainen diagnosointi sekä hoitoon ohjaus ovat keskeisiä keinoja ehkäistä uusia tartuntoja ja saavuttaa WHO:n asettamat eliminoimistavoitteet.

”Näiden saavuttaminen edellyttää laaja-alaista, ihmislähtöistä lähestymistapaa, joka kattaa koko palveluketjun testauksesta hoitoon”, Brummer-Korvenkontio jatkaa.

Tartunta jää usein huomaamatta, sillä tauti on suurimmaksi osaksi oireeton. Useimmilla tartunta kroonistuu, ja henkilö jää viruksen kantajaksi. Varhainen toteaminen ja hoito ehkäisevät vakavia terveyshaittoja ja viruksen leviämistä edelleen.

”Koko hoitoketjun kattavien palveluiden saavutettavuutta on parannettava erityisesti niiden parissa, jotka ovat suurimmassa tartuntariskissä”, Brummer-Korvenkontio arvioi.