Marjatan Oma tarina on kertomus siitä kuinka kaikki ei olekaan siltä miltä se näyttää.

Omalla kirjoituksellani haluaisin tuoda ihmisille suurempaan tietoisuuteen sen, että on olemassa sometodellisuus ja oikea todellisuus, oikea elämä.

Olettehan te kuulleet näistä puhuttavan, mutta tiedättekö todella mitä se tarkoittaa

Minäpä kerron.

Olen 59-vuotias arvostetussa yrityksessä työskennellyt nainen, joka on tehnyt koko uransa tässä firmassa. Jäin työkyvyttömyyseläkkeelle hiljattain. Syynä on raskas uupuminen, loppuunpalaminen. En tiedä voinko enää palata. Toisaalta eläkkeeseen olisi aikaa vain pari vuotta, koska olen tehnyt omia järjestelyjä.

Olen edelleen toipilas. Se mitä tahdon kertoa on, ettei kukaan somesta olisi uskonut minulla olevan minkäänlaisia ongelmia. Päinvastoin.

Päivittelin positiivisia peukkukuvia milloin lenkkipolulta, milloin neulomisistani, milloin kokkauksistani. Aina olin touhuamassa ja työn puuhassa. Lomatkin nikkaroin ja istutin, pesin ja puunasin. Ja aina kuvia nettiin. Niillä sai tykkäyksiä ja huomiota, jota yksinäisenä ja parisuhteettomana ihmisenä kaipasin.

Olin kuitenkin ihan tyhjä ja rikki sisältä, todella uupunut. Hymyn takana oli suru ja autius. Sanotaan että klovnilla on kyyneleet, ja se pitää paikkaansa. Olin aina se seuranaisten kuningatar työpaikallakin, kerroin juttuja ja hauskuutin.

Kotona olin yksinäinen ja purin kaiken tekemiseen. Ja sitä sitten esittelin somessa.

Minulle saattoi joku olla kateellinenkin, sillä kotini oli aina siisti ja kaikki näytti ulospäin niin hienolta.

Mutta se mitään hienoa ollut. Olisin mieluusti jättänyt imuroimatta joka päivä ja ollut takkatulen ääressä höpötellen jonkun mukavan ihmisen kanssa.

Jos näette jonkun todella ihanteellisen some-elämän, kannattaa muistaa että näinkö se on totta ollenkaan. Kyllä siellä somessa voi olla niitä ikävyyksiä ja surujakin, jos se on elämänmakuista elämää.

Olkaa ystäviä toisillenne, kysykää voitteko auttaa, mennäänkö jonnekin yhdessä, kutsukaa kylään. Yksinäisiä ihmisiä on some täynnä. Ja heidän täydellinen elämänsä ei ole niin täydellistä.

Tänä päivänä minulla on parisuhde ja vietämme paljon aikaa yhdessä. Toki harrastamme ja saatamme ottaa kuvan sieltä täältä nettiin. Mutta enää en esittele elämääni tunnin välein netissä. Siihen ei ole tarvetta.