Kirjailija Terhi Kunnas on kertonut avoimen, koskettavan ja mielipiteitä jakavan tarinansa Eeva-lehdessä. Hänen puolisonsa sai aivoinfarktin vuonna 2008 kesken tavallisen arkipäivän. Perheessä oli neljä lasta.
Puoliso vietti ensin kahdeksan kuukautta sairaalassa. Kotiuduttuaan hän liikkui kepin ja pyörätuolin avulla. Kunnaksen mukaan elämä ja arki muuttui kokonaan. Hän koki sairastuneen rinnalla elämisen ”surun, kauhun ja inhon sekamelskaksi”. Yhteiset keskustelut ja muu entinen arki loisti poissaolollaan.
Luonnollisesti puoliso, joka ei enää osannut kunnolla tuottaa puhetta, purki turhautumistaan vaimoonsa.
Kunnas pohti pitkään syyllisyyttä ja avioliiton merkitystä. Hän kertoo Eevassa:
-Ajattelin, että avioliitto on pyhä lupaus ja erota voi ainoastaan silloin, jos puoliso on väkivaltainen tai toivoton petturi.
Nettikeskusteluja seurattuaan hän huomasi, että moni tuomitsee puolison, joka jättää sairastuneen oman onnensa nojaan.
Vajaat kolme vuotta sairastumisen jälkeen puoliso itse halusi erota. Terhi Kunnas koki päätöksen oikeaksi. Hän oivalsi lopulta, että ”yksi sairastunut perheessä riittää”. Hän itse oli kipuillut oman masennuksensa kanssa. Hän alkoi olla huolissaan siitä miten perheen lapset selviävät.
Tilanne on nyt se, että eron jälkeenkin he viettävät yhdessä esimerkiksi isänpäiviä ja jouluaattoja.
Mitä mieltä sinä olet tällaisesta elämän suuresta ratkaisusta? Ota osaa keskusteluun Facebook-sivuillamme.