Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on julkaissut selvityksen lastensuojelun jälkihuollon ja ilman huoltajaa maahan alaikäisenä tulleiden nuorten tuesta ja palveluista Suomessa.

Selvityksessä havaittiin, että osalla aikuistuvista nuorista on erityinen riski syrjäytymiseen. Alueellinen vaihtelu tuen ja palveluiden järjestämisessä ja toteutumisessa oli selvityksen perusteella suuri. Selvitys tarjoaa hyvinvointialueille kehittämisehdotuksia toimivan auttamisjärjestelmän rakentamiseksi.

Valtakunnalliseen lastensuojelun jälkihuoltoa koskevaan kuntakyselyyn vastasi 95 alueen lastensuojelun jälkihuollosta vastaavaa johtajaa. Ilman huoltajaa alaikäisenä maahan tulleiden valtakunnalliseen kyselyyn vastasi 24 alueiden kotoutumisesta vastaavaa johtajaa. Lisäksi haastatteluihin osallistui yli 50 kunta- ja järjestöalan ammattilaista sekä parikymmentä nuorta. 

Koulutuksen ja työn ulkopuolelle jääminen lisää riskiä

Lastensuojelun jälkihuollossa asiakkaana on Suomessa noin 8 300 nuorta. Selvityksen mukaan lastensuojelun jälkihuollon nuorista jopa 40 prosenttia oli vuonna 2021 työn, koulutuksen ja varusmiespalveluksen ulkopuolella. Asunnottomia oli lastensuojelun jälkihuollon nuorista 2,5 prosenttia.

Alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleita on Suomessa yhteensä 2 500–4 500. Heistä 8 prosenttia oli viime vuonna työn, koulutuksen ja varusmiespalveluksen ulkopuolella ja 2 prosenttia nuorista oli asunnottomia.

Yhteensä näissä kahdessa ryhmässä työn ja koulutuksen ulkopuolella on jopa 3 500 nuorta. Monet nuoret joutuvat muuttamaan omilleen vailla riittäviä arjen hallinnan, taloudenpidon ja asumisen taitoja.

-Palveluiden yhteensovittaminen niin, että nuoret saisivat esimerkiksi tarvitsemansa päihde- ja mielenterveyspalvelut, jää liian usein toteutumatta. Myös opiskeluun ja työelämään siirtymiseen sekä niihin kiinnittymiseen tarjottava tuki jää usein liian kevyeksi, ja nuori putoaa opinnoista, toteaa projektipäällikkö Tanja Hirschovits-Gerz THL:stä.

Tuki ja palvelut eivät toteudu yhdenvertaisesti 

Tuki ja palvelut eivät myöskään toteudu alueiden välillä yhdenvertaisesti. Kriteerejä tuen minimitasosta ei nykyisellään ole ja näin tuki nuorelle voi jäädä esimerkiksi työntekijäresurssipulan vuoksi täysin riittämättömäksi. 

Lastensuojelun jälkihuollossa havaittu palveluiden kehittämistarve koskee erityisesti taloudellisen tuen tarjoamista nuorille. Nykyisellään käytännöt vaihtelevat asuinkunnan perusteella niin paljon, että nuoret joutuvat eriarvoiseen asemaan keskenään.

Ilman huoltajaa alaikäisenä maahan tulleilla nuorilla ei puolestaan kotoutumislain perusteella ole lakiperusteista oikeutta saada tukitoimia. Tämän seurauksena tukea on tarjolla vain osassa kunnista ja tuen piiristä putoaminen on yksittäisten työntekijöiden päätösten varassa.

Lisäksi tietoa nuorista ja palveluista kertyy heikosti, mikä vaikeuttaa tiedolla johtamista ja resurssien ohjaamista alueilla.

-Hyvinvointialueiden rakenteiden muodostuessa näiden nuorten tuen ja palveluiden järjestämiseksi voidaan luoda selvät ja yhdenvertaiset rakenteet. Olemme selvityksen pohjalta koonneet keskeiset kehittämistarpeet lähivuosille, kertoo projektikoordinaattori Niina Weckroth THL:stä.

Selvitys toteutettiin osana Euroopan sosiaalirahaston rahoittamaa Yhdessä aikuisuuteen – Elämässä Eteenpäin -hanketta. Näkemyksiä palveluiden toimivuudesta kerättiin yhteistyössä muun muassa Diakonissalaitoksen kanssa kuntakyselyillä, haastattelemalla nuoria ja kokoamalla aiemmin kerättyä tietoa.