Nuoret tunnistavat itsessään ja ystävissään mielen pahoinvoinnin oireita tänä päivänä paremmin. Mielenterveydestä osataan myös puhua aiempaa enemmän.

Nuorten mielen pahoinvointi on lisääntynyt valtavasti. Ongelmien lisääntyminen on Terveystalon psykologin Katri Laineen mukaan monen tekijän yhteissumma.  

– Aikamme suurin haaste lienee globaali turvattomuus. Monilla vastaanotolle tulevilla nuorilla on omaan tulevaisuuteen liittyvää epätietoisuutta ja ahdistusta. Ilmastonmuutos, nopeasti muuttuva työelämä, epidemiat ja sodat heittävät nuorten tulevaisuuden kuviin isot varjot. Etenkin, kun aikuiset eivät selvästikään osaa näitä kriisejä auttavalla tavalla ratkoa, Katri Laine kertoo.

Vastaanotolla käsitellään usein myös nuorten sosiaalisia suhteita ja itsetuntoa. 

– Monia mietityttävät kaverisuhteet tai vaikeat suhteet vanhempiin. Itsetuntoon liittyviä kysymyksiä sekä koulukiusaamisen haavoja käsitellään paljon. Sosiaalinen ahdistus ja jännittäminen ovat nuoruusikäisillä melko yleisiä huolen aiheita. Näihin teemoihin liittyy myös sosiaalinen media, jonka liiallinen käyttö lisää tutkitusti pahoinvointia.

Ongelmista osataan ja uskalletaan puhua

Katri Laineella on pitkä kokemus nuorten kanssa työskentelystä muun muassa kasvatus- ja perheneuvolassa, koulupsykologina, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöllä ja nyt Terveystalossa. Laine kertoo, että tärkeä kehityssuunta on se, että mielenterveyden ongelmista uskalletaan puhua herkemmin.

– Nuoret ovat itse valveutuneempia kuin aiemmin. He osaavat tunnistaa itsessään ja ystävissään pahoinvoinnin oireita paremmin kuin vanhemmat sukupolvet samassa iässä. Meillä on myös nykyisin enemmän tietoa, sanoja ja lupaa puhua mielen hyvinvoinnista, ja se on upeaa, Laine iloitsee.

Matalan kynnyksen keskustelukanavia tarvittaisiin enemmän

Kaiken informaatiotulvan keskellä voi nuoren olla vaikeaa arvioida, mikä on normaaliin elämään ja kehitykseen kuuluvaa alakuloa ja ahdistusta, mikä huolestuttavaa oireilua.

– Kasvuun liittyy aina kipuja ja harva muutos elämässä tapahtuu ilman ahdistusta. On kyse sitten oireilusta tai kasvukivuista, tulisi nuorilla olla aina mahdollisuus päästä puhumaan mieltä askarruttavista asioista, Katri Laine huomauttaa. 

Matalan kynnyksen keskusteluapua on tärkeää olla tarjolla lähellä nuoria. 

– Koulujen ja hyvinvointialueiden resurssit nuorten auttamiseen vaihtelevat, joten erilaisia vaihtoehtoja matalan kynnyksen keskustelukanaviksi tarvitaan. Myös some tarjoaa paljon hyvää tietoa ja on tärkeää, että mielenterveyden ammattilaiset ovat somessa näkyvästi mukana. Vakavamman oireilun tilanteessa nuorten pitäisi saada oikea-aikaista, sekä nuorta että perhettä tukevaa hoitoa. Kuukausien jonottaminen merkitsee yleensä aina tilanteen eskaloitumista, Laine kertoo. 

Kontaktia mieluummin enemmän kuin vähemmän 

Jokaisen nuoren pitäisi saada arjessaan kokemuksia siitä, että hän on läheisilleen tärkeä ja kiinnostava yksilö, jonka ajatuksia ja tunteita halutaan kuulla. Vanhemmilla on tässä olennainen rooli. 

– Lapsen kasvaminen tuo haasteita myös aikuisille. Vanhemmilla voi olla epävarma olo siitä, miten esimerkiksi teini-ikäisen kanssa pitäisi olla: milloin antaa tilaa ja vapautta, milloin taas hakea kontaktia tai asettaa rajoja. Oman kokemukseni perusteella neuvoisin vanhempia mieluummin hakemaan kontaktia enemmän kuin vähemmän. Nuori kyllä sitten osoittaa, kun tarvitsee omaa aikaa. 

Yllättävän usein nuoren kokemus turhan paljon tilaa antavista vanhemmista voi ollakin Laineen mukaan se, että tuntuu, ettei vanhempia kiinnosta. 

– Rajojen suhteen taas rohkaisisin paitsi aikuisen omaan hyvään harkintaan, myös avoimeen dialogiin nuoren kanssa. Yhdessä keskustelu ei tarkoita sitä, että nuori sanelee säännöt, vaan sitä, että hän saa kuulluksi tulemisen kokemuksia omaan elämäänsä liittyvissä asioissa ja tulee näin arvostavasti kohdelluksi. Samalla yhdessä voidaan löytää rakentavia, kaikille sopivia ratkaisuja haastaviin tilanteisiin, Katri Laine päättää.