Paulin tarina on kertomus tabusta, paljolti vaietusta ongelmasta.
Paulin tarina julkaistaan Oma tarina -osuudessamme. Voit lähettää meille omat kertomuksesi terveyden, itsehoidon, parisuhteen, lapsiarjen jne. maailmasta sähköpostilla. Otamme sinuun yhteyttä.
—
Tapasin naiseni huhtikuussa tänä vuonna, emmekä enää ole yhdessä. Jokin hänessä kiehtoi. Hän oli tietysti varsin puoleensavetävä, minua paljonkin nuorempi, osasi keskustella ja omasi rautaisen huumorintajun. Hän tuli rikkinäisestä perheestä, mutta se ei minua pelottanut.
Häpesin. Otin vastaan aika monta iskua. Kerran löin takaisin. Sanoin että perkele nainen, tämä on loputtava, tai tämä meidän juttu on tässä.
Hän vannoi että se oli viimeinen kerta. Hän oli hyvin pahoillaan seuraavana aamuna.
Yhtenä yönä hän suuttui minulle ja yritin ratkaista asian menemällä nukkumaan. Hän tuli siihen viereen vierashuoneen sohvalle ja katsoi minua julmasti.
Sitten hän sanoi:
-Kun nukahdat niin mä tapan sut.
Se oli viimeinen tikki. Lähdin omasta kodistani pois ja jätin hänet sinne. Kun aamulla palasin, hän oli lähtenyt. Laitoin hänelle viestiä, ettei tarvitse enää tulla koskaan. Tapailumme loppui siihen. Ihme kyllä, hänestä ei ole kuulunut.
Olinko minä sitten munaton mies kun en pistänyt vastaan, paitsi sen yhden kerran. En väitä olevani. En vain ratkaise asioita väkivallalla. En noin yleensä. Silloin raivostuin. Hän hajotti astiani ja läimäisi minua suulle, ja minulla oli kamala hammassärky jo muutoinkin päällä, kun olin tullut leikkauksesta. Silloin meni hermot ja tuuppasin häntä olkapäähän. Voi kai sitä lyömiseksikin sanoa. Lopputulemana sain lisää turpaan.
Miksi naisten väkivallasta vaietaan? Se on kuulemma aika yleistä.
Ehkä siksi että se on jossain geeneissämme ja kulttuurissamme. Ei naisen kuulu olla tuollainen. Hän on nainen, hänestä syntyy elämä, hänen tehtävänään on suojella, rakentaa, vaalia. Ja sitten toinen juttu. Onhan se suuri häpeä miehelle, että häntä hakataan. Miehen pitäisi pystyä olemaan turva ja tuki läheisilleen, mutta sitten hänen päälleen käydään omasta takaa.
En koskaan puhunut kavereilleni tästä ongelmasta. Onneksi tajusin lähteä läiskimään. Vaikka hän oli muutoin täydellinen nainen, niin kuka haluaa juovuksissa läimivää naista. Se on sairas kuvio.
Uskon että naisten väkivalta on yleisempää kuin luullaan tai tiedetään. Ei siitä puhuta. Useimmiten kaikki menee miehen piikkiin. Julkisuudessakin on nähty pariskuntia, jotka viinan voimalla tappelevat. Mies on sitten se hakkaaja, kun lopulta vastaa naisen väkivaltaan.
En nyt puolustele miesten väkivaltaa, en puolustele mitään väkivaltaa. Joskus vain kannattaisi muistaa, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Joskus myös naiset ovat aggressiivisia, ja kaiken alku ja juuri.
Kommenttien lisääminen on estetty.