Mitä useammin painoa on yrittänyt pudottaa, sitä suurempi on painoindeksi, osoittaa Itä-Suomen yliopistossa tehty Faranak Halalin väitöstutkimus.
Painoaan useimmin pudottaneet pyrkivät myös enemmän rajoittamaan syömistään kontrolloidakseen painoaan ja heillä oli enemmän taipumusta hallitsemattomaan syömiseen kuin heillä, joilla ei ollut aiempia painonpudotusyrityksiä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten aikuisten painonhallintaa erityisesti painonpudotushistorian eli elämän aikaisten painonpudotusyritysten näkökulmasta.
Väitöstutkimuksessa tutkittiin painonpudotushistorian yhteyttä syömiskäyttäytymisen eri piirteisiin eli syömisen tietoiseen rajoittamiseen, syömisen hallitsemattomuuteen ja tunnesyömiseen, sekä lihavuuteen liittyviin terveyden riskitekijöihin, kuten painoon, vyötärönympärykseen ja glukoosi- ja rasva-aineenvaihduntaan. Lisäksi tutkittiin painonhallintaan motivoivia ja vaikeuttavia tekijöitä sekä yleisimmin käytettyjä keinoja painotavoitteiden saavuttamiseksi.
Aineisto saatiin kahdesta tutkimushankkeesta.
Tutkimuksessa selvisi, että aiemmat painonpudotusyritykset olivat yhteydessä myös suurempaan vyötärönympärykseen. Useammin painoaan pudottaneilla oli lisäksi suurempi taipumus tunnesyömiseen kuin niillä, jotka eivät olleet yrittäneet pudottaa painoaan. Osallistujilla, jotka eivät olleet yrittäneet pudottaa painoaan, nähtiin puolestaan suotuisimmat muutokset veren paastoinsuliinipitoisuudessa elintapaintervention aikana.
Tutkimuksen mukaan liikkumiskyky, terveys ja hyvinvointi olivat tärkeimmät painonhallintaa motivoivat tekijät. Tavallisimpia painonhallintakeinoja olivat liikunnan harrastaminen ja huomion kiinnittäminen siihen mitä syö. Tärkeimpinä painonhallintaa vaikeuttavina tekijöinä taas mainittiin herkuttelun ja syömisen halu sekä itsekurin puute.
Painonhallintaa motivoivien ja sitä vaikeuttavien tekijöiden ja siihen käytettyjen keinojen perusteella osallistujat voitiin luokitella kolmeen ryhmään. 42 prosenttia oli ”taistelijoita”, 34 prosenttia ”itsenäisiä” ja 24 prosenttia ”määrätietoisia”. Heistä ”taistelijat” olivat onnistuneet painonhallinnassaan heikoiten, ”määrätietoiset” taas parhaiten. ”Taistelijoiden” painoindeksi oli suurin ja he olivat vähiten tyytyväisiä painoonsa. Lisäksi he kokivat painonhallintaa vaikeuttavat tekijät voimakkaimmin. Sen sijaan ”määrätietoisten” painoindeksi oli alhaisin ja he olivat tyytyväisimpiä painoonsa. He myös raportoivat vähiten eri tekijöiden vaikeuttavan heidän painonhallintaansa.
Toistuvia painonpudotusyrityksiä tulisi välttää
Lihavuus yleistyy maailmanlaajuisesti.
– Ihmiset tiedostavat nykyään hyvin ylipainoon liittyvät terveysriskit, kuten lisääntyneen riskin sairastua tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin ja syöpään. Kun samaan aikaan hoikkuutta ihannoidaan, monet pyrkivät pudottamaan painoaan. Pudotetut kilot pysyvät kuitenkin poissa useimmiten vain lyhyen aikaa, mikä johtaa helposti toistuviin painonpudotusyrityksiin, Halali toteaa.
Lihavuus on krooninen sairaus ja sen hoito vaatii muiden kroonisten sairauksien tavoin terveydenhuollon toimenpiteitä. Tarvitaan pitkälle elämän kaareen kantavia säätöjä arjen rutiineihin. Edellytyksenä on tunnistaa tekijät, jotka vaikuttavat yksilötasolla painonhallintaan.
– Tämän väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että toistuvia painonpudotusyrityksiä tulisi välttää, koska ne voivat vaikuttaa epäedullisesti syömiskäyttäytymiseen sekä kehon painoon ja aineenvaihduntaan. Myös elintapamuutosten vaikutukset voivat jäädä heikommiksi niillä, joilla on ollut elämänsä aikana toistuvia painonpudotusyrityksiä.
Tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan kerro, ovatko toistuvat painonpudotusyritykset näiden epäedullisten havaintojen syy vai seuraus. Tutkimus antaa silti viitteitä siitä, että painonpudotusta tavoittelevan henkilön tulisi keskustella terveydenhuollon ammattilaisten kanssa siitä, onko painonpudotus terveyden kannalta välttämätöntä ja mitkä ovat henkilön sen hetkiset resurssit ja motiivit painonpudotukselle.
– Mikäli painopudotukseen päädytään, sitä varten tulee tehdä konkreettinen, hyvän hoitokäytännön mukainen ja tutkimusnäyttöön perustuva suunnitelma. Henkilön tulee tiedostaa myös toistuviin painonpudotusyrityksiin liittyvät riskit.
Väitöstutkimus osoitti myös sen, että henkilöt kokivat painonhallintaan liittyvät vaikeudet hyvin eri tavoin ja siksi terveydenhuollossa tulisi pystyä tarjoamaan tukea yksilöllisen tilanteen mukaan. Myös hallitsemattomaan tai tunnesyömiseen liittyviä ongelmia on tärkeä tunnistaa, jotta voidaan tarjota niihin riittävää tukea.