Persoonallisuuden piirteet auttavat ymmärtämään, miksi toiset ihmiset liikkuvat ja toiset eivät.
Tutkimus tehtiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa, Gerontologian tutkimuskeskuksessa.
Persoonallisuuden piirteet kuvastavat yksilölle tyypillistä tapaa käyttäytyä, ajatella ja tuntea. Tutkimuksessa keskityttiin kahteen piirteeseen eli ulospäinsuuntautuneisuuteen ja neuroottisuuteen.
Ulospäinsuuntautuvia luonnehditaan seurallisiksi, puheliaiksi ja aktiivisiksi. Neuroottiset piirteet ovat taipumusta kokea kielteisiä tunteita, kuten ahdistusta ja epävarmuutta.
Tulosten perusteella keski-ikäisten naisten korkeampi ulospäinsuuntautuneisuus ja vähäisempi neuroottisuus olivat yhteydessä runsaampaan vapaa-ajan fyysiseen aktiivisuuteen.
Ne naiset, jotka olivat ulospäinsuuntautuneempia, kertoivat olevansa fyysisesti aktiivisempia, mutta liikemittarilla mitatussa fyysisessä aktiivisuudessa tämä ei näkynyt. Korkeampia neuroottisuuspistemääriä saaneet kertoivat liikkuvansa vähemmän ja saivat vähemmän päivittäistä aktiivisuutta liikemittarilla mitattuna.
– Vaikka molemmat mittaustavat kartoittavat fyysisen aktiivisuuden intensiteettiä, kestoa ja useutta, mittaavat ne osittain eri asioita. Liikemittarilla saadaan paremmin napattua päivittäinen arjessa askeltaen kertyvä fyysinen aktiivisuus, kun taas itsearviointi ottaa paremmin huomioon kaikki liikuntamuodot. Siksi on luonnollista, että eri liikuntamittareilla mitatut tulokset poikkeavat hieman toisistaan. Kokonaisvaltaisen kuvan saaminen ihmisen fyysisestä aktiivisuudesta edellyttää sen monipuolista mittaamista, tutkijatohtori Tiia Kekäläinen Gerontologian tutkimuskeskuksesta kertoo.
Persoonallisuus voi liittyä fyysisen aktiivisuuden määrän lisäksi myös ihmisen taipumuksiin arvioida omaa fyysistä aktiivisuuttaan. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että korkeampia pistemääriä neuroottisuudessa saaneet ikäihmiset olivat taipuvaisia raportoimaan vähemmän fyysistä aktiivisuutta kuin mitä liikemittari havaitsi.
– Neuroottisuus kuvastaa ihmisen taipumusta kielteisiin tuntemuksiin. Sen lisäksi, että tällainen taipumus liittyy vähäisempään halukkuuteen harrastaa liikuntaa, se näkyy myös oman liikuntakäyttäytymisen aliarvioimisena. Tietoa persoonallisuuden roolista liikunnan harrastamisessa voidaan hyödyntää esimerkiksi kartoitettaessa vähäiseen liikuntamäärään taipuvaisia riskiryhmiä ja yleisemminkin liikunnan edistämistyössä, Kekäläinen pohtii.
Tutkimuksessa käytettiin kahta Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa kerättyä aineistoa. Yhteensä käytettiin 314:sta 70-85-vuotiaan miehen ja naisen sekä 1098:n 47-55-vuotiaan naisen tietoja.
Fyysistä aktiivisuutta mitattiin sekä itsearviointiin perustuen kysymällä vapaa-ajan liikunnan useudesta, kestosta ja rasittavuudesta että seitsemän päivän ajan liikemittarilla. Persoonallisuuden piirteitä arvioitiin itsearviointiin perustuvalla kyselyllä.