Banaanikärpäset ovat syyskesän ja syksyn riesa. Netti on pullollaan erilaisia torjunta- ja ansavinkkejä.
Mutta tiesitkö sinä, että Tampereella sijaitsee erityinen banaanikärpäslaboratorio? Entä tiesitkö, että kyseisiä otuksia tutkitaan sen vuoksi, että niissä ja ihmisissä on – ulkomuodostaan huolimatta – paljon yhteistä.
Tampereen niin kutsuttu Drosophila-laboratorio edistää Drosophila melanogaster -malliorganismin käyttöä biotieteissä. Drosophilaa on helppoa ja edullista kasvattaa laboratoriossa, sillä se tuottaa lukuisia jälkeläisiä ja sillä on lyhyt sukupolvien välinen aika – noin 10 päivää. Selkärangattomana Drosophila on eettisesti ihanteellinen eläinmalli.
Miksi sitten banaanikärpäset ja ihmiset voisivat liittyä mitenkään toisiinsa? Siksi, että erittäin suuri määrä biologisia prosesseja on säilynyt pitkälle toisiaan vastaavina kärpästen ja nisäkkäiden välillä. Peräti 75 prosenttia tunnetuista ihmisen geneettisten sairauksien geeneistä on homologeja eli samansuuntaisia kärpäsellä.
Jotkut puhuvat kärpäsistä jopa ihmisten ”pienoismallina”. Niitä on tutkittu mallieläiminä jo yli sadan vuoden ajan.
Tampereen yliopistossa tutkitaan muun muassa synnynnäisen immuniteetin mekanismeja. Banaanikärpäsillä suoritetaan myös mitokondriotutkimusta, sillä mitokondriot ovat kärpäsellä ja ihmisellä samankaltaisia. Mitokondriot ovat soluelimiä, joiden keskeinen tehtävä on tuottaa energiaa solujen käyttöön.