Aikaisemmin on löytynyt viitteitä siitä, että jokin syljen ainesosista nopeuttaa ihohaavojen paranemista. Pienet ihohaavat ovat hyvin yleisiä ja tavallisesti ne paranevat ilman erityisiä toimenpiteitä. Krooniset haavat ovat kuitenkin iso ongelma terveydenhuollossa, ja uusia hoitokeinoja tarvitaan.

Väitöskirjatutkija Toini Pemmarin väitöstutkimus keskittyi uusiin, aikaisemman tiedon pohjalta tehokkaiksi oletettuihin molekyyleihin.

Ruoansulatuskanavassa hiilihappoanhydraasi 6 osallistuu happamuuden säätelyyn.

– Ajattelimme, että tämä entsyymi vaikuttaisi haavassa vallitsevan hapenpuutteen aiheuttamaan happamuuteen, mutta näin ei näytä olevan, sanoo väitöskirjatutkija Toini Pemmari.

Vaikka hiilihappoanhydraasi 6 ei osoittautunut toimivaksi, Pemmari kollegoineen löysi kuitenkin toisen keinon vaikuttaa ihohaavoihin.

Synteettinen peptidi nimeltä tCRK hakeutuu ihohaavoihin ja normaaliin ihoon. Siirtyessään verisuonista kudoksiin se käyttää samaa mekanismia kuin useat virukset, koronavirustautia aiheuttava SARS-CoV-2-virus mukaan luettuna.

Väitöskirjaan sisältyvässä tutkimusartikkelissa osoitettiin lisäksi, että tCRK pystyy kuljettamaan dekoriini-nimisen proteiinin ihoon. Jatkotutkimusten tavoitteena on kehittää tCRK-dekoriiniyhdistelmästä lääke potilaskäyttöön.

Iittalassa on aina edullista – Tästä kauppaan!

Tutkimustyö jatkui ihosyöpämallin parissa. Malli matkii okasolusyöpää ja mahdollistaa syöpäkasvainten kehittymiseen ja kasvuun vaikuttavien asioiden tutkimisen. Kokeellista mallia käytetään väitöskirjassa interleukiini-13-nimisen tulehduksenvälittäjäaineen tutkimiseen.

Tutkimuksen päätulos on, että interleukiini-13:n toiminnan puute lisää ihosyövän kehittymisen riskiä. Liiallinen interleukiini-13:n aktiivisuus liittyy muutamiin ihosairauksiin kuten atooppiseen ihottumaan.

– Viime vuosina markkinoille on tullut lääkkeitä, jotka estävät interleukiini-13:n toimintaa. Ne toimivat hyvin esimerkiksi vaikean atooppisen ihottuman hoidossa, mutta tutkimustuloksen pohjalta näyttää siltä, että ne saattavat lisätä syöpäriskiä, Pemmari toteaa.

– Täytyy muistaa, että tulokset eivät ole suoraan sovellettavissa ihmiseen. Vasta aika näyttää, onko syöpäriskin kasvu potilashoidon näkökulmasta oleellista vai ei. On lääkärin ammattitaitoa punnita, milloin hoidon hyödyt ylittävät haitat. Kenenkään ei pidä lopettaa mitään hoitoa keskustelematta ensin lääkärinsä kanssa, Pemmari muistuttaa.

Toini Pemmari on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta vuonna 2016. Tällä hetkellä hän työskentelee farmakologian kliinisenä opettajana Tampereen yliopistossa.