Jaakko päätti käväistä viisikymppistarkastuksessa ja otatti kaikki mahdolliset verikokeet.
Yllättäen hänen ferritiiniarvonsa olivat kohonneet huikeiksi. Ne olivat 1300 ja päälle, liki 1400.
Ferritiinipitoisuus mitataan verikokeella (S-Ferrit). Ferritiinin viitearvot ovat naisilla 10–150 µg/l ja miehillä 28–370 µg/l.
Ferritiini on raudan imeytymis- ja varastoitumismuoto. Se on hyvä elimistön rautavarastojen mittari, ja sen pieni pitoisuus on merkki raudanpuutteesta. Suuri arvo voi kertoa vaikkapa kudosvauriosta, tulehduksesta tai syövästä.
-Säikähdin tietenkin. Otin etälääkärin konsultaation ja hän sanoi että pitää mennä heti ”hormonilääkärille” eli endokrinologille. Säikähdin vielä, kun totesi, että mieluiten ensi viikolla.
Jaakko sai ajan ja sisätautilääkäri kyseli tarkoin oireista. Tulehdusarvot olivat vähän koholla, mutta viiterajojen sisällä. Jaakolla on todettu maksan rasvoittumista, koska hän on keskivartalolihava. Diabetes ”vilkuttelee”, verenpainetta on, kilpirauhasvaivaa ja astmaa. Ainut hyvä puoli on, ettei kolesteroli kummittele.
-Lääkäri määräsi minut hemokromatoosikokeisiin. Tässä perinnöllisyystutkimuksessa katsottiin olisiko minulla raudankertymäsairaus, joka selittäisi ferritiiniarvot. Sitten jouduttaisiin venesektiohoitoihin, Jaakko kertoo.
Testitulokset veivät kuukauden. Sitten endokrinologi soitti.
-Kuten hän arvelikin, ei minulla hemokromatoosia ollut. Tähän viittasi pitkässä linjassa myös HKR-lukuni normaalius. Siinä mitataan punasolujen suhteellista osuutta koko veren tilavuudesta.
Lääkäriltä tuli selkeät ohjeet:
-Laihduttaa on syytä, mutta vaikka ei laihtuisikaan, niin liikuntaa on lisättävä niin, että joka päivä pitäisi käydä vähintään puolen tunnin lenkillä. Vuoden päästä otetaan kontrollit, ja silloin maksa- ja ferritiiniarvojeni pitäisi näyttää jo melkoisen hyviltä. Ferritiiniä nostaa siis tämä metabolinen oireyhtymäni, suomeksi sanottuna kaiken kirjava ”läskiys”, Jaakko nauraa.