39-vuotias Anneli mietti, miksi joidenkin ihmisten kanssa keskustelusta tulee aina paha olo. Sitten hän oivalsi. He olivat ”negatiivimagneetteja”, jotka tarttuivat kiinni ja saastuttivat pahalla olollaan muutkin. Tässä Annelin tarina:

Minulla on ollut laaja ystäväpiiri niin kouluaikaisia, opiskeluaikaisia kuin työnkin mukanaan tuomia ihmisiä. Olen myös ollut vapaaehtois- ja järjestötyössä, mistä mukaan on tarttunut paljon arvokkaita ihmiskontakteja. Jossain vaiheessa tunsin syvää uupumista, enkä oikein osannut paikallistaa mistä se johtuu. Töissä meni hyvin, minulla on upea esimies ja työtoverit, jotka kannustavat toisiaan kilpaa ja rakentavasti. Myös perhe on aina ollut tukenani ja rakastava. Minulla oli siis kaikki hyvin.

Vaan eipä ollutkaan. Tunsin outoa ”painetta takaraivossani”. Jossain vaiheessa tein yllättävän huomion. Aina kun olin keskustellut vaikkapa puhelimessa tiettyjen ihmisten kanssa, tämä paha tunne voimistui. Se saattoi kestää pitkäänkin. Ryhdyin pohdiskelemaan tätä mielessäni ja asiat alkoivat avautua.

Olen kasvanut ja elänyt ympäristössä, jossa ketään ei ole haukuttu eikä ketään ole syrjitty. Olen ollut onnekas. Tiellä on kuitenkin, tietenkin, tullut vastaan myös niitä, joiden elämässä puhaltavat toiset tuulet. Näitä ihmisiä on monista eri yhteyksistä tarttunut myös minun kelkkaani. Ja näitä ihmisiä tarkoitan, kun puhun nyt tunteesta, jota aloin tuntea.

He olivat kuin negatiivimagneetteja, jotka myrkyttivät myös minua omalla pahalla olollaan. He puhuivat koko ajan pahaa toisista, syyttä ja suottakin. He eivät nähneet omia virheitään, jotka olivat melkoisen ilmeisiä ihan objektiivisestikin tarkasteltuna, ja yhteisön silmissä. Pidän heitä eräällä tavalla narsistisia piirteitä omaavina ihmisinä. Huomasin, että kun juttelin näiden ihmisten kanssa, he saivat myös minut pahalle tuulelle. En halunnut lähteä mukaan toisten parjaamiseen enkä toisaalta uskaltanut sanoa heille vastaankaan. Tämä oli lopulta uuvuttavaa. Tajusin, että näille ihmisille se oli eräänlaista vallankäyttöä ja peliä. He saattoivat toki myös keventää omaa kuormaansa, mutta toisaalta se oli vain keino manipuloida ympäristöä.

Päätin lopulta että karistan nämä ”ystävyyssuhteet”. En enää vastannut puhelimeen, kun näin että he soittivat. Facebookissakin siirsin heidät tuttavat-ryhmään, jossa osa onneksi oli ollutkin. Kerroin olevani kiireinen tai mitä milloinkin. Lopulta nämä ihmiset ovat jättäneet minut rauhaan. Kun tapaan heitä joskus, huomaan välittömästi tuon saman ahdistuksen tunteen pulpahtavan pintaan.

Haluan kertoa tarinallani sen, että on olemassa ihmisiä, joiden pahasta olosta tai negatiivisuudesta sinä et ole vastuussa. He eivät ole ystäviäsi, sillä he eivät kuuntele sinua, vaan myrkyttävät ympäristöään omalla mantrallaan. Suojele itseäsi heiltä, ja voit paremmin! Oikea ystävä tai fiksu tuttava kuuntelee mitä toisella on sydämellään eikä paasaa omaa tarinaansa kuin se olisi maailman ainut tärkeä uutinen. Tätä nykyä voin paremmin. Erittäin paljon paremmin.

Jaa tämä juttu ystävällesi! Joko tutustuit muihin lukemattomiin juttuihimme?

Kerro sinäkin meille tarina, ole rohkea! Lue lisää täältä