Milla-niminen kansalainen on kirjoittanut puhuttelevan viestin sosiaalisen median tililleen, ja toivoo, että sitä jaettaisiin.
Hän kertoo ihmettelevänsä maamme menoa ja sitä kuinka arvottomana pidetään vanhuksia.
Päivitys on saanut tuhansia jakoja ja kommentteja, sillä se on korutonta kertomaa tämän päivän tosi-Suomesta.
Julkaisemme Millan kirjoituksen alla, sillä hän toivoo sen tavoittavan mahdollisimman monia, ja jakoja sille.
….
Kyllä minä niin ihmettelen tätä Suomen touhua. Kuinka arvottomana pidetään vanhuksia. Äitini, Kelan Pudasjärven-Taivalkosken vakuutuspiirien johtajana toiminut, sairastui keuhkosyöpään viime lokakuussa. Etäispesäkkeitä aivoissa ja muuallakin, joten vain oirehoidolla on menty.
Helmikuussa kun äidin muisti alkoi olla jo heikentynyt kovasti, liikkuminen oli hankalaa ja kipujakin oli, lääkäri oli sitä mieltä, ettei kotona enää pärjää. Äidin koti on 20 kilometrin päässä keskustasta ja asuu siellä yksin.
Minä, toinen lapsista, asun 220 kilometrin päässä. Minulla on 12 lasta ja yritys. Toinen lapsista tekee reissutöitä ja on pitkiä aikoja poissa Suomessakin. Asuu Oulussa. Mutta eipä palveluasuntoja ollut saatavilla. Kuulemma huonokuntoisempiakin hoidetaan kotona.
Talvella äiti kaatui ainakin kolme kertaa ulkona. Pakkasta yli 20 astetta. Sormet paleltui pahasti kun veti käsillä itsensä sisälle. Sisällä on kaatunut useita kertoja. Niistä ei meille ole edes aina ilmoitettu.
Nyt vajaa kolme viikkoa sitten minulle soitettiin, että äiti on löytynyt kaatuneena. Mitä tehdään? Ambulanssi on tuntien päässä. Mieheni oli ajamassa sinne. Äiti on pönkätty makaamaan sohvalle, hoitaja ei ehtinyt jäämään sinne. Mieheni vei äidin osastolle.
Jalat eivät kantaneet ja lähimuistia ei juurikaan ollut. Viime torstaina minulle soitettiin, että äiti kotiutetaan. Kotihoito käy kolmesti päivässä. Olin aivan kauhuissaan. Peruin perjantaina työt ja lähdin Pudasjärvelle. Hoitaja, minä ja taksikuski saatiin äiti juuri ja juuri sohvalle. Nukahti saman tien. Ei päässyt itse sohvalla edes istumaan tai ylös siitä. Meinasi tippua. Sain estettyä. Pissat tuli housuun. Ei ollut meille tai edes kotihoidolle kerrottu että on vaipoissa. Minulla ei ollut yhtään vaippaa siellä.
Soitin kotihoidon päivystykseen, että mitä tehdään. En voi äitiä jättää yksin tänne. Sain syömään vähän välillä, sitten taas nukahti. Edes rullan avulla ei pystynyt itse käveleen vaan tartti minut viereen. Ylös ei päässyt tuolilta, ei osannut vessaan. Ei päässyt pöntöltä ylös, ei osannut avata hanaa. Yöllä huusi apua. Ei päässyt ylös, ei tiennyt mitä tehdä ku pissattaa.
Yritin itse nukkua välillä vaan vaaratilanteita tuli. Loukkasin itsenikin kun yksin nostin häntä. Kipulääkettä jouduin antamaan useita kertoja. Ei osaisi itse ottaa. Lauantaina laitoin hänet taksilla takaisin osastolle. Kotihoito oli samaa mieltä. Ei hän kotona yksin pärjää.
Sunnuntaina menin käymään siellä. Äiti oli viety pyörätuolilla syömään. Mutta kotona kuulemma pärjäisi! Ei ole hänen paikka kuulemma siellä osastolla.
Äiti maksaa edelleen merkittävästi veroja. Missä on ihmisarvoinen kohtelu? Laitoin kotona ovet lukkoon. Sinne ne ei äitiä enää yksin vie! Ihmisarvoinen paikka saattohoitoon on löydyttävä!
Vika ei ole hoitajissa. Ainakaan kaikissa. Suurin osa oli hyvin pahoillaan ja anteeksi pyydellen kohtasi minut. Mutta sitten oli näitä oman elämänsä sankareita, jotka joskus toivottavasti makaavat yksin omissa eritteissään ja miettivät tätä Suomen hyvinvointivaltion loistavia päättäjiä.
Pohde ja poliitikot! Saisitte hävetä! Miten käy niiden vanhusten kenellä ei ole ketään omaisia? Minusta meidän kaikkien pitää nostaa nyt tätä asiaa esille. Päättäjien on pakko myöntää, että nyt on menty ja lujaa perse eellä puuhun. Tämän on pakko muuttua! Kyse ei ole siitä ettei paikkoja olisi, vaan siitä ettei ole hoitajia. Ja kun olen tätä touhua nyt seurannut niin en enää ihmettele ollenkaan.
Pohteen johto ja päättäjät, nyt on aika kohottaa katse oman tiliotteen numeroista ja kääntää katumaastureiden ratista katse terveydenhuoltoon.
Ihan oikiasti, se on aivan PERSEESTÄ!!! Saa jakaa!! En tiiä onko tästäkään mitään hyötyä, mutta jos kaikki yhdessä yritetään niin ehkä tämä vielä joskus muuttuu.
Milla