Tohtoriksi väittelevä Linda Nieminen on kehittänyt tekoälyyn pohjautuvan menetelmän tunnistamaan selkäkivun pitkittymiseen liitettyjä taustatekijöitä. Tutkimuksessa suunniteltiin lisäksi selkäkipupotilaan hoitopolkuja perusterveydenhuollossa ja työterveyshuollossa huomioimaan yksilöllisemmät kuntoutuksen tarpeet. Kehitettyjen menetelmien tavoitteena on selkäkivun pitkittymisen vähentäminen.
Selkäkipu on maailman yleisin toimintakyvyn laskua aiheuttava oire. Ihmisistä 80 prosenttia kokee selkäkipua jossain vaiheessa elämänsä aikana. Eniten toimintarajoitetta kokee 40–49-vuotiaiden ikäluokka.
Selkäkipu on useimmille vain lyhytaikaista, mutta kuitenkin noin 20–25 prosenttia selkäkivusta pitkittyy yli kolme kuukautta eli kroonistuu. Suurin osa selkäkivusta on hyvänlaatuista, jolle ei ole aukottomasti osoitettavissa selvää syytä, kuten tiettyä sairautta tai rakenteellista ongelmaa. Hyvänlaatuisen, niin sanotun epäspesifin selkäkivun, pitkittymisen on tutkittu liittyvän useisiin taustatekijöihin. Väitöskirjatutkimuksessaan Nieminen keräsi taustatekijät kirjallisuuskatsaukseen.
– Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan yhteensä 45 erilaista tekijää on tunnistettavissa selkäkivun kroonistumisen riskitekijäksi. Muun muassa ylipaino, tupakointi, raskas fyysinen työ, masennus, ahdistuneisuus ja haitalliset käyttäytymismallit kuten katastrofointi tai välttämiskäyttäytyminen ovat yhteydessä kivun pitkittymiseen. Fyysinen aktiivisuus sen sijaan toimii suojaavana tekijänä, Nieminen kertoo.
Selkäkivun asiantuntijat kannustavat kehittämään keinoja kivun pitkittymisen taustatekijöiden tunnistamiseen niin, että kuntoutus voitaisiin räätälöidä oikealle potilaalle oikea-aikaisesti. Tutkimuksessa tunnistamisen avuksi otettiin tekoälyyn pohjautuva teknologia, jota on aiemmin käytetty laajasti muun muassa koulutuksen, teollisuuden ja työllisyysmarkkinoiden saralla.
Teknologian on kehittänyt suomalainen yritys Headai. Tekoäly koulutettiin tunnistamaan kivun pitkittymiseen linkittyviä tekijöitä ja toimintarajoitteita Maailman terveysjärjestö WHO:n määrittelemän toimintakyvyn viitekehyksen avulla. ICF-niminen viitekehys auttaa ymmärtämään toimintakykyä biopsykososiaalisesti, eli ihmisen toimintakykyyn vaikuttavien kehon rakenteiden ja toiminnan lisäksi myös psykologista ja sosiaalista toimintaympäristöä. Tunnistus tehtiin potilaskertomusteksteistä ammattilaisten kirjauksista.
– Tekoäly toimi hyvin potilaskertomusteksteissä tunnistamaan toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä. On huomioitavaa, että siirtyessä uuteen toimintaympäristöön tekoälylle opetettiin, mikä tieto on oleellista poimia. Lopuksi ammattilainen arvioi, onko poimittu tieto tarpeellista. Kehitetty menetelmä nopeuttaa kuitenkin kertomustekstien selailuun käytettyä aikaa ja auttaa ymmärtämään ihmisen toimintakykyä laaja-alaisesti, Nieminen sanoo.
Tuotaessa uusia teknologioita terveydenhuoltoon vaaditaan tarkkaa arviointia teknologian turvallisuudesta, kliinisestä näytöstä, kustannustehokkuudesta ja teknologian sopivuudesta nykyisiin järjestelmiin sekä terveydenhuollon arkeen.
Tutkimuksessa kehitettiin lisäksi perusterveydenhuollon ja työterveyden hoitopolkuja huomioimaan tunnistetut yksilölliset kivun pitkittymisen taustatekijät. Hoitopoluissa huomioitiin moniammatillisen ja monisektorisen yhteistyön tarve. Kehittämisessä oli mukana ammattilaisia eri ammattiryhmistä ja sektoreilta.