Helsingin yliopiston tutkimusryhmä on mukana kansainvälisessä hankkeessa, joka on löytänyt ihmisen haiman kehityksen taustalta merkittävän geenin. Helsingin yliopiston tutkijat selvittivät tutkimuksessa, miten haiman kehitykseen vaikuttava oleellinen geeni toimii.
Haiman beetasolut tuottavat insuliinia, joka säätelee verensokeria. Jokainen nisäkäs tarvitsee haiman beetasoluja selviytyäkseen. Tyypin 1 diabetesta sairastavilla potilailla ei ole lainkaan tai on hyvin vähän toimivia beetasoluja.
Nyt diabetesta tutkivan kansainvälisen hankkeen tutkijat ovat tehneet yllättävän geneettisen löydön ihmisen haiman kehityksen alkuvaiheista.
Exeterin yliopiston, Cambridgen yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkijat selvittivät tutkimuksessaan, että geenin ZNF808 mutaatiot aiheuttavat haimassa kehityshäiriön, joka johtaa synnynnäiseen insuliininpuutosdiabetekseen.
Geeni ZNF808 on oleellinen ihmisen haiman kehitykselle. Kyseistä geeniä ei löydy miltään muulta lajilta kuin ihmiseltä ja lähisukulaisiltamme, kuten simpanssilta.
– Kyseessä on ensimmäinen ihmisellä kuvattu kehityshäiriö, jonka aiheuttaa geeni, jota ei löydy juuri muilta lajeilta kuin ihmiseltä, Helsingin yliopiston professori Timo Otonkoski toteaa.
Nature Genetics -tiedelehdessä julkaistu artikkeli korostaa ihmisen haiman tutkimisen merkitystä. Tähän asti tutkijat ovat olettaneet, että keskeisten elinten ja toimintojen kehittymisen kannalta olennaiset geenit ovat säilyneet pitkälle evoluution aikana ja että geneettinen polku pysyy samana eri lajeissa kaloista ihmisiin. Uudet havainnot korostavat sitä, kuinka tärkeää on kehittää ihmisen soluihin perustuvia malleja koe-eläinten sijaan.
Helsingin yliopiston tutkijat selvittivät, miten ZNF808-geeni toimii
Geenitutkimuksen kaikki kokeellinen työ on tehty Helsingissä Otonkosken tutkimusryhmässä.
Otonkosken tutkimusryhmä käytti kantasolujen haimaerilaistusmallia ja selvitti, että geeni ZNF808 vaikuttaa haiman syntyyn aivan solujen erilaistumisen alussa.
– Osoitimme, että ZNF808 on transkriptiotekijä, joka tarvitaan hiljentämään ”maksaohjelma” haiman ja maksan yhteisissä alkusoluissa, Otonkoski sanoo.
Jos ZNF808-geeni puuttuu, kaikki tämän elinaihion solut erilaistuvat maksan suuntaan ja haima jää kehittymättä.
– On erikoista, että tällainen mekanismi on kehittynyt ihmislajille, Otonkoski jatkaa.
Tutkimus on merkittävä askel haiman ainutlaatuisuuden ymmärtämisessä
Kansainvälisen tutkijaryhmän perimmäisenä tavoitteena on ymmärtää ihmisen haiman kehityksen mekanismit yksityiskohtaisesti. Tätä tietoa voidaan soveltaa haimasolujen tuottamiseen kantasoluista.
Tietoa voidaan mahdollisesti hyödyntää jopa haiman regeneraatiota kiihdyttävien lääkkeiden kehittämiseen. Tällaisten hoitojen kautta voisi olla mahdollista palauttaa insuliinin erityskyky diabeetikolle.
– Se voisi olla avain tyypin 1 diabeteksen parantamiseen. Löydöksemme on merkittävä askel sen ymmärtämisessä, mikä tekee ihmisen haimasta ainutlaatuisen, Otonkoski sanoo.
Kansainvälinen tutkimusryhmä jatkaa tutkimuksiaan eteenpäin Wellcome Trust -säätiön rahoituksen avulla.