Yleensä on puhuttu ”kahdesta vuodesta”. Yleisesti on suositeltu, että kansalaisen kannattaisi käydä vähintään kahden vuoden välein hammastarkastuksissa, jotta hoito voitaisiin toteuttaa optimaalisesti.

Juuri julkaistu Hyvä käytäntö -konsensussuositus suun tutkimus- ja hoitovälin määrittämisestä muistuttaa, että hoitovälit toteutuvat parhaiten silloin, kun ne sovitaan potilaan kanssa yhdessä ja potilas osallistuu päätöksentekoon.

Ei ole olemassa oikeaa, yleistä hoitoväliä.

– Ikä ei ole määrittävä tekijä, eikä esimerkiksi pelkkä hampaiden reikiintyminen. Suunterveyttä saatetaan seurata monesta eri syystä, kuten iensairauksien, limakalvojen, hampaiden kulumisen tai purennan takia, muistuttaa dosentti, erikoishammaslääkäri Marja Pöllänen.

Tutkimus- ja hoitoväli voi ihmisellä hyvinkin muuttua vuosien kuluessa, ja riskinarvio tulee tehdä uudelleen esimerkiksi yleisterveyden ja sosioekonomisen tilanteen muuttuessa. Muutosten havaitsemisessa tarvitaan myös moniammatillista yhteistyötä, jotta suunterveyden riskinarvio pysyy ajantasaisena.

– On tärkeää, että potilas hakeutuisi ja ohjattaisiin suunterveyden arvioon, kun terveydentilassa tapahtuu muutoksia. Suun kunto voi romahtaa nopeastikin ja silloin suu voi toimia kehon infektioporttina, toteaa Marja Pöllänen.

Hoidon jatkuvuuden turvaaminen on tärkeää elämän muutoskohdissa. Tällaisia tilanteita ovat muun muassa täysi-ikäiseksi tuleminen, jolloin maksuton hoito terveyskeskuksessa päättyy, eläkkeelle siirtyminen ja kotihoidon tai erityisesti ympärivuorokautisen hoivan piiriin siirtyminen. 

Mikä on kaikista useimmin tarkistettavien ryhmä?

Lasten ja nuorten kehitysvaiheessa oleva hampaisto vaatii tiheämpää seurantaa kuin terveiden aikuisten suut, sillä kehittyvä purenta ja mahdollinen maitohammaskaries vaativat oikea-aikaista puuttumista.

Kaikista lyhimmät tutkimus- ja hoitovälit ovat riskiryhmillä, joilla on suun sairauksien riskitekijöitä tai esimerkiksi suunterveyteen vaikuttava yleissairaus, kuten diabetes, lääkitys tai elämänhallinnan haasteita.

Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian ja Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin laatima Hyvä käytäntö -konsensussuositus on tutkimusnäyttöön ja asiantuntija-arvioon perustuva suositus.