Anu, 43, liukastui jäisellä kadulla ja tunsi nykäisyn selässään. Muutaman päivän jälkeen jalassa alkoi olla halvausoireita ja välilevyn pullistumaksi epäilty vaiva osoittautuikin välilevyn repeämäksi. Siitä alkoi tie kohti uutta elämäntapaa. Tässä Anun koko tarina:

—

Lähdin eräänä talvisena perjantaina hakemaan työpaikan palaveriin pullaa läheisestä kahvilasta. Tuo reissu pilasikin koko elämäni vähäksi aikaa.

Oli vuosi 2012 ja lunta oli kaikkialla. Kaupunki ei ehtinyt aurata katuja sitä mukaa kun lunta tuli, ja kadut olivat jäisiä ja liukkaita. Liukastuin. En edes kaatunut, mutta tunsin selässäni terävän nykäisyn, kun jalka lipesi altani. Pääsin kuitenkin jatkamaan matkaani pelkällä säikähdyksellä.

Saman illan ja seuraavan päivän aikana selkä alkoi käydä yhä kipeämmäksi. Kahden päivän päästä sitä särki jo todella paljon, ja kipu säteili iskiashermoa pitkin myös jalkaani. Huolestuttavinta oli, ettei jalkateräni enää noussut normaalisti. Siihen alkoi tulla halvausoireita.

Revennyt välilevy

Hakeuduin työterveyslääkärille heti maanantaina. Hänen mukaansa kyseessä oli välilevytyrä. Se on verrattain yleinen vaiva, joka yleensä paranee joidenkin viikkojen kuluessa, eikä sitä ole syytä leikata. Tosin lääkäriäkin huolestutti jalkani halvausoire. Kävelin toista jalkaani laahaten, kuin olisin hiihtänyt.

Sain pari viikkoa sairauslomaa sekä kipulääkityksen. Kun onnettomuudesta oli kulunut vajaa viikko, kyykistyin poimimaan jotain lattialta. Sain kipushokin: jalka meni altani, hiki tuli pintaan ja aloin huohottaa. Ilmeisesti venytystila oli saattanut jonkin hermon pinteeseen.

Tilanne oli sen verran vakava, että perheeni soitti minulle ambulanssin. Minut vietiin siltä istumalta – tai pikemminkin makuuasennolta – Töölön sairaalaan tutkimuksiin Helsingissä. Kun todettiin, että tuntoaistini toimii eikä kyse ei ole fataalista tilasta, minut laitettiin magneettikuvaukseen. Se paljasti, ettei selässäni ollutkaan vain välilevyn pullistuma, vaan välilevy oli revennyt ja valahtanut ulos. Kirurgi sanoi suoraan, ettei se tuosta mene enää ikinä paikalleen.

Minulle annettiin kaksi vaihtoehtoa. Selkä voitaisiin leikata ja kirurgilla olisi kyllä keinot välilevyn takaisin laittamiseen. Tai: jos en haluaisi selkärankaani operoitavan, jalka voitaisiin jättää laahaavaksi – kyllä laahaavankin jalan kanssa voi elää.

Valinta oli minulle helppo, ja pääsin leikkaukseen jo muutaman päivän päästä. Kun sitten heräsin narkoosista, kaikki kivut olivat poissa. Leikkaus oli kaikilla mittapuilla onnistunut.

Selkäturvallinen elämäntapa

Kevät sujui normaaliin tapaan, mutta muutaman kuukauden päästä leikkauksesta huomasin, ettei kaikki ollutkaan niin hyvin. Kun nostin jotain, sain jälleen välilevytyrän oireita. Kesällä kipu äityi oikein pahaksi, ja kävelin kumarassa  kuin vanha mummo. Luulin, että leikkaus olisi korjannut kaiken, mutta kun selkään on tullut vaurio, se vaatii kuntoutusta.

Olin saanut jo sairaalasta lähetteen fysioterapiaan, mutta koska tunsin oloni silloin heti terveeksi, ajattelin, etten tarvitse sitä. Ystävättäreni suositteli minulle OMT-fysioterapiaa. Varasin ajan ja pääsin lähetteelläni kymmeneksi kerraksi hoitoon. Siitä asiat lähtivätkin rullaamaan eteenpäin.

Vastaanotolla kävi heti selväksi, että syvät vatsalihakseni olivat ihan velliä. Minulla ei ollut lainkaan keskikehon hallintaa edessä eikä takana. En pystynyt edes tekemään perusharjoitetta, jossa pidetään lantio suorassa, kun jalkaa nostetaan. Aloitin syvien vatsalihasten treenaamisen vastaanotolla ja itsekseni, ja kun kehityin hieman, sain seuraavat harjoitteet treenattavakseni.

Fysioterapeuttini Jaana Laakkonen sai minut ymmärtämään, että minun pitäisi löytää selkäturvallinen elämäntapa. Siinä mikään ei ole kiellettyä ja kaikkea saa tehdä, mutta selkää kunnioittaen. Hän suositteli minulle keskivartalon lihaksia vahvistavaa harrastusta, ja pilates kuulosti mielekkäältä. Aloitin sen vajaan vuoden kuluttua onnettomuudestani fysioterapeuttitaustaisen opettajan ohjauksessa. Se on ollut pelastukseni. Jo kerta viikossa pitää selän kunnossa. Pilateksen myötä olen pikkuhiljaa alkanut oivaltaa, miten syvät vatsalihakset oikeasti toimivat.

Sain hoitojaksoni päätteeksi vielä jatkolähetteen fysioterapiaan, mutta sen jätin käyttämättä. Kymmenen kerran hoitosetti riitti auttamaan minua. Ennen kaikkea se sai minut hoksaamaan, mitä on selkäturvallinen elämäntapa.