”Linnutkin tulivat takaisin” – viisikymppinen Maija sinnitteli pitkään ja hankki sitten kuulokojeen

0

Linnutkin tulivat takaisin.

Näin vahva oli viisikymppisen eteläsuomalaisen Maijan ensitunne, kun hän oli ottanut kuulokojeen käyttöönsä. Maija kertoo tuntemuksistaan hyvinvointisivustollemme.

-Äänimaailma on niin rikas. Välillä ihan pyyhin kyyneleitä, kun kuulen äänet, jotka olen vuosikausia menettänyt, hän toteaa.

Maija muistaa olleensa noin 35-vuotias, kun ensimmäisen kerran hänen kuulossaan todettiin alenemaa. Tästä vajaan kymmenen vuoden päästä korva leikattiin kuuloluiden luutumisen eli otoskleroosin vuoksi. Tuolloin Maijalle todettiin, että jos leikkaus ei ole avuksi, seuraava on kuulokoje.

Maija mietti. Omasta mielestään vähän turhan pitkään, sillä yli kymmenen vuotta kului ilman apuvälinettä. Nyt hän on todella onnellinen.

-Laitteet ovat todella hyviä. Omasta koneestani Kela ei korvaa mitään, sillä ostin sen itse. Olisin kyllä saanut Kelalta kuulokojeen, mutta hankin itselleni kehittyneemmän version. En hirveästi perehtynyt, mutta uskoisin että kuulokojeiden hintahaarukka on laaja. Omani maksoi tuhansia euroja.

Sijoitit niin paljon?

-Kyllä, sen verran alkoi ketuttaa.

Nyt Maija säätää puhelimensa sovelluksella kuulolaitettaan. Esimerkiksi ravintolan hälinälle oma oma moodinsa, tilansa.

-Periaatteessa mulla on korvissa pieni tietokone ja todella laadukkaat mikrofonit. Mutta moni pärjää ihan vastaanoton asetuksilla, ne siis kustomoidaan oman kuulokäyrän mukaan. Ei sirise eikä särise.

Kuulokoje on Maijan mielestä hyvä sijoitus. Hänelle se avasi uuden maailman. Hän ei lakkaa hehkuttamasta:

-Lokin kirkaisu on mieletön juttu ihmiselle joka inhoaa lokkeja. Maailma ei olekaan hiljainen – täällä on ujelluksia ja pikku rääkäisyjä, epämääräisiä raksahduksia, vienoja kutsuja, ja välillä niin vaativia lauluja. Hevoset rouskuttaa ja karsinan ovet kitisevät.

Maija toteaa, että kuulonalenema on salakavala juttu.

-Sitä on vaikeata muiden ymmärtää vaikka kuinka selittäisi. On tosi rasittavaa puhua huutaen – sympatiseeraan kaikkia ystäviäni. Minustakin se on ollut tosi rasittavaa. Mutta vielä kamalampaa on kun ei kuule. Sitten jossain kohtaa sitä luovuttaa ja antaa ihmisten pitää itseään vähän yksinkertaisina. Tai sitten ylimielisenä.

-Mutta nyt olen taas yksi teistä. Kuulevista, Maija päättää.

Jaa

Kommentoi