Vuosittaisten gynekologisten tarkastusten tulisi olla jo historiaa, jos oireita ei ole, sanoo gynekologian erikoisalajohtaja Anna-Mari Heikkinen Terveystalosta.

Käsitys siitä, että naisten tulisi käydä vuosittain gynekologisissa tarkastuksissa elää yhä sitkeästi.

– Ennen on ajateltu, että vuosittaisilla gynekologisilla tutkimuksilla ja gynekologin tekemillä lisätutkimuksilla voitaisiin löytää sairauksia aiemmin ja näin estää niiden eteneminen, taustoittaa naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Anna-Mari Heikkinen Terveystalosta.

Kohdunkaulansyövän ja sen esiasteiden tutkimiseksi kehitetyt PAPA-kokeet olivat todennäköisesti suurin syy vuosittaisten tarkastusten yleistymiselle Suomessa. 

– Aiemmin naisia tutkittiin tiuhaan PAPA-kokeella, jotta kohdunkaulan solumuutokset löytyisivät ennen syöväksi kehittymistä. Nämä kyllä löytyvätkin, mutta löytyi myös paljon muutoksia, jotka piti tutkia ja kontrolloida, vaikka ne olivat merkityksettömiä, Anna-Mari Heikkinen jatkaa.

Uusia mullistuksia gynekologiassa

Lääketiede on kuitenkin kehittynyt huimasti erityisesti PAPA-kokeen ja sen etsimän kohdunkaulan syövän tutkimisessa.

– Nyt tiedämme, ettei kohdunkaulan syöpä kehity ilman HPV-virusta eli papilloomavirusta. PAPA-kokeen sijaan etsitäänkin HPV-viruksen kantajia. Jos virusta kantaa, tilannetta seurataan vuoden välein. Näin varmistetaan, että virustulehdus paranee eikä etene syövän esiasteeksi ja sitä kautta syöväksi. Jos syöpäriskiä lisäävää HPV-virusta ei löydy ja on oireeton, riittää, että käy seulonnassa viiden vuoden välein.

Anna-Mari Heikkisen mukaan vuosittaiset tarkastukset eivät tutkitusti muutenkaan vähennä riskiä sairastua gynekologiseen syöpään.

–  Jos naisella ei ole oireita, ei vuosittaisella kohdun ja munasarjojen tunnustelulla tai niiden rakennetta tutkivalla ultraäänitutkimuksellakaan voida pienentää naisen riskiä sairastua tai menehtyä gynekologiseen syöpään, hän kertoo.

Oireettomien vuositarkastukset voivat jopa lisätä terveysriskejä

Jo lähes 30 vuotta gynekologina toimineen Heikkisen mielestä on tärkeää ymmärtää, että gynekologiset oireet ja riskitekijät ovat aina tärkein syy hakeutua gynekologin vastaanotolle. 

– Sanon aina, että naiseus ei ole sairaus, jonka vuoksi tulisi käydä vuosittain tarkastuksissa. Mutta gynekologisista oireista ei tarvitse kärsiä osana naiseutta: vuositarkastusten sijaan siis oireet, kuten kivut ja vuotohäiriöt, ovat syitä tulla vastaanotolle heti ja tarvittaessa useita kertoja vuodessa riippumatta edellisen käynnin ajankohdasta.

Gynekologiset vuositarkastukset voivat tehdä Anna-Mari Heikkisen mukaan jopa hallaa terveydelle.

– Joskus voi käydä niin, ettei oireen takia lähdetäkään lääkäriin, koska tarkastus on tulossa puolen vuoden päästä tai vasta muutama kuukausi sitten käydyssä tarkastuksessa kaikki on ollut kunnossa. Mutta tutkimukset gynekologin vastaanotolla suunnataan aina oireen mukaan. Eli PAPA-kokeessa käynti ei tarkoita sitä, että kohtu ja munasarjat olisi tutkittu. Vastaavasti jos vuositarkastuksessa ei ole ollut oireita, ei tutkimuksia ole suunnattu esimerkiksi selvittämään ylimääräistä vuotoa.

Vuositarkastuksilla voi Anna-Mari Heikkisen mukaan olla muitakin huolestuttavia seurauksia. 

– Jos oireettomille naisille tehdään paljon esimerkiksi kuvantamistutkimuksia, löytyy merkityksettömiä asioita, kuten munasarjojen nesterakkuloita, jotka sitten pitää tutkia ja joskus jopa päädytään leikkaamaan. Rutiininomainen oireettomien naisten munasarjojen ultraäänitutkimus voi jopa lisätä kuolleisuutta: tutkimus ei vähennä munasarjasyöpään kuolemisen riskiä, mutta lisää riskiä menehtyä hyvälaatuisten sattumalöydösten leikkauksiin. Tilanne muuttuu täysin, jos tutkimukset tehdään oireiden takia: silloin oikeat, hoitoa vaativat sairauden löytyvät herkemmin ja sattumalöydöksiin liittyvät ongelmat pienenevät.

Milloin gynekologin vastaanotolle tulisi oikeasti mennä?

– Ylimääräiset vuodot, kivut tai äkilliset muutokset kuukautiskierrossa ovat syitä hakeutua vastaanotolle. Pienikin oire tai asia voi huolestuttaa ja silloin on aina hyvä puhua lääkärin kanssa. On myös paljon todennettuja gynekologisia sairauksia, lääkityksiä, ehkäisymenetelmiä tai syöpäriskiä lisääviä tekijöitä, jotka vaativat seurantaa. Tällöin seurantaväli sovitaan hoitavan lääkärin kanssa, Anna-Mari Heikkinen kertoo.